sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Mitäs me keräilijät!

Tiedän keräilleeni joitakin asioita ja esineitä aikojen saatossa. Muumimukeja löytyy joitakuita, vanhaa Riihimäen lasia perinnepöydän kattaukseen. Nallejakin on muutamia, vanhoja nukkeja myös. Koskaan en kuitenkaan ole tunnustatunut kirjojen keräilijäksi. Niitä olen ostanut vain erilaisiin tarpeisiin. Tänään taas huomasin, että näyttää tarpeita olleen! Totesin, että kirjoja oli jokunen, kun sain päähänpiston vaihtaa huonekalujen paikkaa. Sohva sai jäädä entiselle paikalleen, samoin lipasto ja sen päällä oleva hylly ja seinäkello, Nyt ei into riittänyt suurempiin ruuvien kiertämisiin. Mutta ne kirjahyllyt! Vietävän painavia jo sinällään ja täynnä kirjoja. Eri alojen tietokirjoja, lastenkirjoja, romaaneja. Luontoa, lauluja, leikkejä, puutarhaa, kädentöitä jne. Tarvitsenko noita kaikkia? No en. Mitä sittenn poistaisin? No en mitään. Voihan niitä joskus tarvita! Tosiasiassa siellä sittenkin on aika vähän sellaista, joita ei lueta/tarvita, mutta kirjojen muuttuminen jätepaperiksi ei vain tunnu oikealta. Joitakin olen kirpparille kierrättänyt ja kiikuttanut lainalasten hyllyyn, mutta vielä riittää.


Ensimmäinen hylly alkaa olla tyhjä. Näkyvillä noin puolet sisällöstä. Tässä vaiheessa nuorin kissa piti sulkea kylpyhuoneeseen. Sain "avustamisesta" tarpeekseni. 
Joka pinon päällä piti käydä pomppimassa. Minulle riitti, että pinosin yhden kerran, kaatuneiden kirjapinojen nostelu oli jo liikaa. 



Siellä ne nyt ovat. Muuttomatkaa 2-3 metriä välilaskun kautta. Muut huonekalut, ne kevyemmät,  saattavat vielä tanssia piirileikkiä, kirjahyllyt eivät ainakaan ihan lähitulevaisuudessa. Tumman kaapin laatikosto on kätkenyt cd-varaston. Sekin piti tyhjentää ruokapöydälle. Kuka keksisi sellaiset vähän tahmeat levykannet, jotka EIVÄT kaatuisi ja putoilisi kun niitä pinoaa päällekäin. 

Hyvä kotijumppapäivä. Nosta - siirä - laske - kyykkyyn - ylös ja sama uudestaan ja uudestaan...


Sisustusinnostus pulpahti mieleen aamulenkillä, onneksi oli lämmittely siis suoritettu valmiiksi.








Aurinkoinen aamu. Ahkera käpytikka. Tässä kuvassa PITI olla siipiään leyhyttelevä kuikka, mutta juuri kun sain kameran valmiiksi, se sukelsi. Ja muuten kauas! Jostakin tuolta niemen kärjestä kuului myöhemmin kuuiik, kuuiik... Jokunen hanhi lensi yli, muttei jättänyt kunnon kuvaa muistikortille. Kurkia en nähnyt . Sisko oli. Paljon. Lienee päämuutto menossa?

Huomenaamulla sitten taivaalle tuijottamaan kuuden maissa, jos pilvet väistyy kuunpimennyksen tieltä.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Pumpulin pehmeää


Olen pikkunalle, joka muutti viikko sitten pikkuisen tytön kaveriksi odottamaan tämän leikkikaverin kasvamista kaverikseni. Nyt on ikää vasta alle kaksi kuukautta. Me nallethan olemme kärsivällisiä ja rauhallisia. On aikaa odotella ja tarkkailla ympäristöä!

Kuukauden päästä juhlimme taas yhdessä kansainvälistä nallepäivää. Se kaikkein vanhin nalle olisi jo 103 vuotta! Vieläköhän sen kanssa joku leikkii?



sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Varovaista ulkoilua nenäliinapaketti matkassa







Syksy, vaan ei vielä ruskan värejä kuin paikoitellen. Alimmassa kuvassa vasemmalla niemenkärjen tuntumassa vedessä näkyy muuten uimarin pää! Vesi taitaa olla lämpimämpää kuin ilma tällä hetkellä. Ei tehnyt mieli liittyä seuraan kuitenkaan.



Tässä tutussa metsässä retkeilimme lainalasten kanssa muutama vuosi sitten istuen tällä penkillä. Se oli silloin vielä oikeasti penkki! Ajan hammas on purrut kovimman kautta ja puu siirtyy takaisin luonnon kiertokulkuun.



Suojatietkin ovat palasina!


Nukke sai uuden ilmeen


Disneyn Ariel "naama mustelmilla". 


Tahra lähti acnevoiteella ja silmät kynsilakanpoistoaineella. Tässä hahmotellaan uutta katsetta.


Uusi ilme! (ja huonot kuvat)






Kirpparilta heinäkuussa ostettu Ari-nukke punaisine huopakynätatuointeineen.




Kahden kuukauden aknevoidehoidon jälkeen tatuoinneista on jäljellä enää vaaleat jäljet. Mutta laittaisitko samaa ainetta ihollesi? Siihen tarkoitukseen sitä apteekissa myydään.

Niin, se nenäliinapaketti oli mukana, koska kuume lähti mutta nenä vuotaa edelleen!

perjantai 18. syyskuuta 2015

Vesi valuu taivaalta - ja nenästä

Syysflunssa jysähti päälle. Ensin kurkku kipuili ja sitten alkoi nenä vuotaa. Vähän nousi lämpökin eilisen työpäivän aikana ja olo oli epämiellyttävä kaikinpuolin. Onneksi oli työvuorolistassa tavallista lyhyempi työpäivä.
Illalla sitten alkoi paleltaa. Vähitellen yhä enemmän, kunnes hampaat kalisivat oikein kunnolla. Otin sohvalla torkut villaisen torkkupeiton ja untuvatäkin alla varustautuneena villasukilla ja paksulla neulepaidalla. En siinä vaiheessa tullut mitanneeksi lämpötilaani. Liekö ollut kuumetta vai kylmettä. Jotain epätavallista kuitenkin. Näpyttelen täältä peiton uumenista tällä kertaa   h i t a a s t  i kuunnellen samalla ukkosen jyrinää ja kaatosateen kohinaa.

Nukkekuumekaan ei ole hellittänyt. Edellisillä viikoilla ja viikonloppuinakin kiertelin muutamia kirppareita mahdollisten löytöjen toivossa. Löysin  (vaan en ostanut, ja se harmittaa vähän vieläkin) mielenkiintoisen tuttavuuden Zapfin Jolina-nuken. Alla olevan näköinen nivelletty nukke muutamalla eurolla.

Kuvat kaapattu netistä


Pyörittelin sitä aikani ja päätin, etten tarvitse. Seuraavalla viikolla sitten keksin nukelle käyttötarkoituksen. Paluu kirpparille, jossa pöydän vuokraaja oli jo  vaihtunut ja nukke poissa. 

Tori.fi:stä olisi löytynyt sama nukke ja vielä hevonen mukaan, mutta koska ei hevoselle löydy pilttuuta, en tullut hankkineeksi. Postikuluineen olisi ylittänyt reilusti myös sopivana pitämäni budjetin. 
Mutta katsellaan, jos vielä osuu kohdalle. 

Tuolla kirpparikierroksella, jonka tein tosi pikaisesti käyden katsastamassa vain ballerinanukkepöydän, osui silmiini nämä söpöläiset! Siskoni on esittänyt toiveen lunastaa kestäviä ja pestäviä vauvanukkeja heille mummulaan lastenlasten hoivailtaviksi.





Ehjät, tosi vähän leikityn oloiset, noin 40 cm pitkät kaksoset. Tyttö ja poika. Vaatteet hiukan nuhruiset. Kylvetyksen ja vaatehuollon jälkeen kelpo muksut! 

Kunhan kuume hellittää, jatkan näiden lapsosten garderoobin täyttöä. Tulin nimitäin kesällä myyneeksi kaikki  BabyBorn -vaatteet pois! Olisivat olleet näille sopivat.

Nallesairaalan synnytyslaitoksella on ollut vipinää. Ehkäpä viikonloppuna on jo jotakin kerrottavaa!


Lopuksi tervehdys kissapojalta.


Ostin kesällä uudet tuolit ruokapöydän ääreen. Kissapojan mielestä eivät ilmeisesti riittävän koristeelliset! Sen lisäksi, että kaikki sälekaihdinten, pesupussien, kenkien jne. nauhat on syöty, on siirrytty ihan reilusti puutavaran kimppuun. Outo tapaus!



Mutta yllättävän ketterä. Paksu poika hyppää kirjahyllyn päällä olevaan koriin viereisen telkkarin päältä! Korin laitoin sinne juuri siksi, että hyppääminen ei houkuttaisi, koska katon ja korin väliin jää hyvin pieni tila ja kohde on korkealla, Onnistui muutaman kuukauden, Neiti Itämainen aloitti parkourin ja poika jatkaa. Matkija!

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Ruokaa, pihaa ja seitsemänkympin vetoketju



Loppuihan se hellekesä! Hahhah, helle! Onneksi lämmintä riittää vielä syyskuussakin.

Hidasta on ollut tämä blogin päivittely. Koukutuin kesällä nukkemaailmaan ja nukkejen muokkaus onkin sitten täyttänyt vapaa-aikaa mukavasti! Pihahommat on jääneet tyystin kesannolle. Asumme viidakossa, joka olisi ilmeisesti siirtynyt sisälle asti, ellei puinen terassilaudoitus olisi hidastanut viidakon vyöryä. Vielä mahtuu ulos kahvillekin  ilman, että tarvitsee puutarhasaksilla raivata tilaa.


Alkukesällä mummun ja papan haudalta pelastetut ruusut ovat aloittaneet uuden kukinnan. Pituuttakin ovat puskeneet. Vaaleanpunaisissa on ihana tuoksu, muissa ei minkäänlaista. Flammentanzin talvisuojaus mietityttää, pituutta on jo hyvinkin reilut kolme metriä!



Nyt, kun ollut jo vähän viileämpää, on voinut uunia hehkuttaa ilman, että keittiö korvaa saunan.


Vasemmalla yllätyssämpylöitä. Sisällä on joko tuorejuustoa ja paahdettua sipulia tai kokonainen soijanakki. Nam! Tuonkaltaisia nakkisämpylöitä syötiin jo lapsena tavallisella nakilla täytettynä. Nyt, kun lihatuotteet eivät ole maistuneet enää vuosikymmeniin, vaihdoin täytteen sopivan malliseen soijaan (vaikka en muuten ymmärräkään , miksi soija pitää "leipoa" nakin malliseksi!!!)

Oikealla epäperinteinen makaronilaatikko. Kuivat makaronit, härkäpapurouhe ja mausteet vuokaan. Päälle juustoraastetta ja lopuksi nestettä (kermaa ja vettä) vuoka täyteen eli niin paljon kuin olettaa kuivien aineiden imevän nestettä. Uuniin n.45 min.




Puolukkapiirakkaa viime kesän sadosta. Pohjan murotaikina sämpylä- ja ruisjauhoista, päälle osin sulaneet puolukat ja hillosokeria sekä voisula-kaurahiutaleseos. 





Niin, se vetoketju! Pitkästä aikaa polkaisin ompelukoneen käyntiin muussa kuin nukenvaatetarkoituksessa. Tavoitteena oli tietynlainen pusakka/jakku tms. Puuttui vain sopivan värinen vetoketju. Lauantaiaamuna fillari vauhtiin ja kaupungille kangaskauppaan. JOS olisin marssinut tiskille ostamaan vain sen vetoketjun, olisi lompakossa olleet kolikot riittäneet hyvin, mutta... jokaisella myyjällä näytti olevan asiakas, eikä kassalla ketään, joten oli ihan PAKKO lähteä kiertelemään vähän palalaareja!!!
Uusia kankaita oli tullut sitten viime käynnin ja ylitsepursuavat kangaslaatikot suorastaan huusivat apua turvotuksen poistamiseksi. Autoinhan minä! Italialaista ihanan ohutta paitapuuvillaa siniruudullisena ja punaisena (onko tuo nyt fuksia vai pinkki, luonnossa ei ihan noin sinertävä?) sekä ihanaa tomaatinpunaista villakangasta - reilusti, monta metriä. Puuvillat on jo suunniteltu jatkojalostukseen, villakangas odottaa inspiraatiopiikkiä. 


Ostin toki sen vetoketjunkin. Kuvaan sen valmiissa vaatteessa, siis kun saan liiville hihat. Kesken on vielä.




Lopuksi "pakolliset" kissakuvat:
Neiti I hyppää kissoilta kielletyltä ruokapöydältä!

Kissapoika piilossa. Mahtui juuri ja juuri.
Mummukissa mietteliäänä!



ja unessa!

Tv- kissa

Mitä siellä ulkona tapahtuu?

Mukavaa syyskuuta meille kaikille!