maanantai 29. kesäkuuta 2015

Nukkenäpertelyä ja kesää






Kirpparilta kotiutuneen tumman tytön persoonallisuuden muuttaminen alkoi kuten vaaleankin perusteellisella "kauneushoidolla". Iho täysin puhtaaksi

Vaalea neito

Tumma tyttö, hiukset jo rullattuina

pienen pienillä "papiljoteilla".

Rullapään sukellus permanenttiin.

Aika "afro"!



Saihan hän kasvotkin



Tässä jo vähän uutta näköä ilman glittereitä. Huom! Avustaja!











Tässä molemmat naiset. 
Katsotaan, vieläkö kasvomaalauksille tehdään jotakin. 

Tässä koko "kopla". Miehen kasvoille en ainakaan toistaiseksi tehnyt mitään. Katsellaan nyt vähän aikaa. Muuttavat asumaan kirjahyllyyni sopivaan kohtaan aivan kuin olisivat ryömineet kirjojen sivuilta ulos. Tämähän se ajatus oli.


Minkälaisten kirjojen viereen nämä sitten mahtavat muuttaa? Saa arvata! (Viitteitä löytyy tänä kesänä telkkaristakin)




Tulihan se kesäkin lopulta myös meille asti!



Olemme siirtyneet osin ulkoruokintaan, kissat ja ihmiset. Herra Kissa on tottunut jo  valjasulkoiluun hienosti!



torstai 25. kesäkuuta 2015

Tässä ne nyt sitten ovat!

Lähietäisyydellä on noin kymmenen kirpparia, joista etsiä jotakin tiettyä asiaa. Tässä tapauksessa edelliseen postaukseen liittyvää lisäväkeä eli tietynlaisia Barbie-nukkeja. Yhtenä päivänä kierrän kahdesa paikassa, toisena päivänä poikkean taas neljässä kirpputorissa, kolmantena päivänä teen pikakierroksen yhdessä ja neljäntenä tsekkaan kahden kirpparin valikoimat. Näistä toisessa vierailua pidin etukäteen yhtä tarpeettomana kuin kaikkia edellisiäkin. Oletus oli siis etten löytäisi etsimääni. Yksi olisi vielä ollut kaiketi senkin jälkeen jäljellä. Onneksi menin sinne "epätodenäköiseen". Kaikista edellisistä ei joko löytynyt lainkaan ko. hahmoja - eikä ainakaan miespuolisia ollenkaan - ja se ainoa tumma nainenkin oli hintaansa nähden niin surkeassa kunnossa, etten edes harkinnut.

Tässä "saalis":

Vaaleahiuksinen mies ja tumma nainen
Löytyi juuri sellaiset, joita olin etsinyt. Varsinkin tuo ukkeli oli varsinainen löytö! Vaikka eipä  tummia tyttöjäkään liiemmälti vastaan tullut. Leidillä on lievä lonkkavika, jalka nitkuu, mutta pysyy onneksi paikallaan. Mies oli vaan erittäin likainen!
Naisnukella on päälle maalattu kultatoppi, joka onneksi tulee jäämään rooliasun alle. Näiden päällä olevat vaatteet on pesty ja lähtevät huomenna lainalasten leikkeihin. Identiteetin vaihdokseen tulee kuulumaan "kauneusleikkauksen" lisäksi uudet vaatteet.
Loma on pian alkamassa.....

Yhdeltä kirpparilta kierroksen alkupuolella löytyi yksi yllättävä löytö

Puuvartinen taikinapyörä posliinia vie muistot omiin lapsuuden leipomuksiin.



Ja tässä päivän kissat:

Kukapa sitä kupista joisi, jos termospullosta tarjoillaan. Termarissa oli kylmää vettä 

Mukavia unia katsellessa hymyilyttää!

Kohta minä olen yhtä pitkä kuin sohva!



perjantai 19. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen Barbieni

Minulla ei siis ole ollut lapsena aitoa Barbie-nukkea. Joku halpa kopio kyllä, jolle sai väkertää vaatetta ja muuta rekvisiittaa. Kului siis viisikymmentä vuotta Barbien Suomeen saapumisesta ennenkuin minä pääsin sellaisen omistajaksi. Ostin jo varmaan pari vuotta sitten sellaisen kirpparilta muutamalla kolikolla  aikomuksenani kokeilla kasvojen uudelleen maalaamista. Innostuin asiasta  Suomen nukkeyhdistyksen Mignonette-lehden jutusta syksyllä 2012. Koska ei heti ollut tilaisuutta tai aikaa ryhtyä puuhaan, nukke unohtui jonnekin laatikon pohjalle kasvot tosi puhtaaksi pestyinä.


Kynsilakanpoistoainekäsittelyn jälkeen näyttää tosi "sleeping beautylta"!

Tänään kesäsään pysytellessä sateen ja poudan vaihdellessa varsin viileänä (lämpötila +15 C) oli hyvä hetki ryhtyä puuhaan. 


Näitä käytin apuna (akryylivärien laadusta en mene takuuseen, joten katsotaan, miten käy)


ja tällainen siitä tuli. 
Katselen nyt muutaman päivän ja sitten joko vaatetan neidin tai puhdistan naaman ja aloitan uudelleen. Huulet näyttävät kuvassa luonnollista sinertävämmiltä. Ideana olisi saada tälle tumma tyttö kaveriksi ja ehkä vielä miespuolinen kaverikin tiettyä roolitusta varten.
Kirpparikierros on siis suunnitelmissa. Joskus.

Jatketaan juhannusta vaikkapa Hercule Poirot'n seurassa!





... juhannuspäivänä hän sai vaatteet!

Hame, liivi ja paita.

Vuoritettu liivi, jossa kiinnityksenä edessä nyöritys kumilankaa (ja piilossa tarranauha).

Myös takana on nyöritys, jonka avulla liivin saa istuvammaksi.

Hame on raakasilkkiä, liivi shintsiä ja paita jotakin valkoista "laskuvarjonailonia", jonka värjäsin teellä luonnonvalkoiseksi.




keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Kesä?

Sataa ja tulee, aurinko paistaa ja tuulee, pilvipoutaa ja tuulee. Sellaista kesää siis. Helteitä ei ole vielä näkynyt ja juhannus on justiinsa! Töihin ja takaisin pyöräillessä on saanut kyllä tuntea, mitä on vastatuuli. Jälleen.
Yhtään kahvikupillista ei ole tullut vielä juotua pihalla. Jos näyttää kauniilta, ei kuitenkaan tunnu lämpimältä. Ei houkuta siirtää mukia ulkopöydälle.
Leivoin taannoin kahvipullaksi "vanhaapiikaa" eli löysähköstä pullataikinasta uunivuoassa paistettua leivonnaista.

Vanhapiika
2 dl vettä tai maitoa
25 g tuoretta hiivaa
kananmuna
½ tl suolaa
1 dl sokeria     
4 -5 dl vehnäjauhoja
100 g pehmeää voita tai margariinia


Voitele vuoka. Liuota hiiva käden lämpöiseen nesteeseen. Lisää kananmuna, sokeri ja suola. Vatkaa joukkoon jauhot. Lisää näin syntyneeseen löysään pullataikinaan rasva. Kaada voideltuun vuokaan kohottamatta. Anna kohota vuoassa lähes kaksinkertaiseksi. Ripottele päälle raesokeria.  Paista uunissa 225ᵒC kypsäksi.

Yksi tuli syötyä tuoreeltaan mutta toisen pakastin. Eipä se sitten pakasteesta sulatettuna enää maistunutkaan. Meillä muutenkin tuo kahvileipä muistuttaa enemmän reissumiestä juustopäällisellä.

Paistoin sitten pullantähteet "sotilasukoiksi". Tämän nimen lasteni silloin pieni serkkupoika antoi vuosia sitten köyhille ritareille, kun pääsi varsinainen nimi unohtumaan.

Ei kovin kauniita mutta syötävän hyviä vadelmahillon kanssa.
Pihalla olisi hommia. Niittysuolaheinä yrittää vallata puoli pihaa. Perkaamista riittää. Uutta ei ole tullut istutettua kesäkukkaruukkuja lukuunottamatta. Chilin taimet eivät ole kahteen viikkoon juuri kasvaneet, rucola venyy pituutta hyvin hitaasti. Palelevat selvästi. 

Ovat onneksi vähän kasvaneet tämän kuvan jälkeen


Isovanhempien (ja isoisovanhempien) haudoilta pelastettiin seurakunnan puutarhatyöntekijöiden irroittamat ja kesäkukkien tieltä kivien taakse heittämät äiteinpäiväruusut. Viime hetkellä. Rutikuivat kasvit uivat vesiämpärissä vuorokauden ja muuttivat sitten pihalle kukkimaan. Toivottavasti myös vieressä kasvava "isosisko" jaksaa kukkia tänä kesänä yhtä kauniisti kuin vuosi sitten.


Koska ulkonaolo ei oikein miellytä, sisällä voi vaikka lukea 


hyvin mielenkiintoista lelulehteä. Tämä löytyi Kodin Terran lehtihyllystä. Kylläpä viisastuin omaan lapsuuteenikin liittyvistä Brion, Mickin leluista, Lundbyn nukkekodeista ja Barbeista. Samalla tuli kerrattua hyvin harvoin tarvittua ja unohduksiin vaipunutta ruotsinkieltä!


Ja tietenkin aina voi ommella vaikka yhdessä kaverin kanssa.


Lopulta oli jo aika ahdasta!

Onhan niitä kylmiä ja sateisia kesiä ollut ennenkin. Vuonna 1987 muistaakseni heinäkuinen naistenviikko oli ainoa poutajakso.  Mistä sen muistan? Asuimme ensimmäistä kesää omakotitalossa ja olin odottanut sitä omaa pihaa. Sen laitto siirtyi silloin siis vuodella. Omat lapset olivat pieniä viettäen kesää kurahousuissaan. 
Toivotaan nykysukupolven lasten saavan pian vähän hellettäkin!


Hyvää juhannusta!





lauantai 6. kesäkuuta 2015

Nuoren kissan elämästä

Aamulla paistoi aurinko eikä ihmisellä ollut työpäivä, mutta ulos ei vaan päästetty. Ihminen lähti jonnekin pyöräilemään ja jätti meidät karvakamut kotiin keskenään. Onneksi antoi sentään ruokaa ensin.



 Syötiin omista kupeista (tai mummu kyllä söi säilykepurkista kiireissään)


Minäkin maistoin säilykepurkista


Mitä? Tämä on ihan samaa kummassakin!

Ihminen oli ainakin kaksi tuntia pois. Sitten se tuli ja kasteli koko kylpyhuoneen lattian, mutta me käytiin vähän juomassa sitä vettä. 
Sen jälkeen se ihminen lähti taas. Nyt ei ollut niin kauan poissa. Sillä oli tullessaan hyvältä tuoksuva ruokakassi ja toinen, jossa oli jotakin kasveja ja vielä lisäksi kaksi muuta kasvia, jotka se kylläkin ripusteli pihalle. Niin korkealle, ettei meistä kissoista kukaan päässyt kaivelemaan multaa. Harmi!


Mutta sitten me päästiin ulos. Valjaat puettiin päälle ja ovi aukaistiin. Paitsi itämaissisko juoksi ensin karkuun ja yritti sitten juonia itsensä ulos ilman ulkoilupukua, siis niitä valjaita. Meillä ei saa mennä ilman.
Ihminenkin tuli ulos ja toi mukanaan sellaisen vaahtoavan ämpärin. Ja kastelukannun, joka oli täynnä vettä. Tai ei se ihan täynnä ollut, koska join siitä. Se ihminen  alkoi harjata pihakalusteita kastellen harjaa siihen vaahtoveteen. Niissä tuoleissa oli kuulemma linnunkakkaa. Ei meitä kissoja yhtään häirinnyt. Minäkin yritin tarttua harjaan, mutta mä putosin!


Suoraan sinne ämpäriin. Mun peppu kastui tosi märäksi. Sitten se ihminen kaatoi lisää vettä päälle kastelukannusta. Piti kuulemma pestä se suopavaahto pois. Eikä se antanut mennä enää kukkapenkkejä kaivelemaan, vaan vei mut sisälle ja alkoi hangata pyyhkeellä. Olisinhan mä itsekin saanut jalat huollettua!
Ja sitten piti jäädä vielä kylpyhuoneeseen. Kyllä mä huusin siellä lujaa!
Olin siellä hirvittävän kauan. Ainakin viisi minuuttia! Kun ihminen päästi mut vihdoin pois sieltä, oli tytötkin jo sisällä ja valjaat piilotettu. Mä syön niistä muuten narut poikki. Narujen pureminen on kivaa. Mut täällä on kaikki kiva kiellettyä.  
Löysin yhtenä aamuna kivan leikkipaikan, kun ihminen oli vielä nukkumassa. Mahduin sinne just ja just, kun olin ensin tyhjentänyt sen. Ihminen ei näyttänyt yhtään ihastuneelta mun löydöstä. Sanoi, ettei neljä kiloa kissaa kuulu nukkekotiin eikä nukkekodin huonekalujen jalat ole tarkoitettu syötäväksi. No enhän mä niitä edes nielaissut. Pureskelin vaan. Ja osa oli mennyt rikki ihan itsestään, kun putosivat lattialle sieltä. Minusta se oli tosi kiva leikkipaikka, kun vihdoin onnistuin keplottelemaan sen etuseinän auki. Aikaisemmin olin yrittänyt sohia sinne vaan sellaisesta pienestä ovesta. Se kelju ihminen sitoi sellaisen nauhan koko nukkekodin ympäri. En saa sitä purtua poikki eikä sinne enää pääse. Mitähän keksisi seuraavaksi?
Tai keksinhän mä jo eilen. Ihminen oli kaatanu lasiinsa jotakin poreilevaa, happaman hajuista nestettä ja laittanut lasin olohuoneen pöydälle. Miksi ihmiset saa syödä tai juoda olohuoneessa mutta kissat ei? No, otin kovan vauhdin ja hyppäsin pöydälle. Pöytäliina on kätevä liukuri. Se lähti vauhdilla ja samaan vauhtiin yhtyi se lasikin. 
Sitten se ihminen ryhtyi pesemään mattoa ja sohvaa sillä lasin nesteellä. Vai hakikohan se jotain muuta siihen siniseen liinaan, jolla se hankasi niitä. Jotain se kiukutteli taas hangatessaan
 Myöhemmin illalla se heitti kuitenkin mulle villapalloa tosi monta kertaa. Se on kiva leikki, eikä ihminenkään suutu, kun tuon pallon sille lattialle enkä hyppää pöydälle yhtään kertaa. 

Sitten me oltiin taas kavereita. Se katsoi telkkaria, kun minä en enää jaksanut leikkiä sen kanssa. Lämmittelin vähän sen jalkoja. Ollaan me kuitenkin useimmiten ihan hyviä kavereita, vaikkei se aina ymmärräkään meidän nuorten kissapoikien touhuja.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kesäkuu ... hrrr! Paleltaa!

Kova tuuli ja melko kylmä sää siivittivät uuteen kuukauteen. En sitten pyöräillyt töihin aamulla, vaikka meninkin vasta tavallista myöhemmin paikalle. Käytin ajan aivan muuhun.

Noin viikko sitten tapasin entisen työkaverin, joka tarvitsi ompeluapua. Hän oli saanut kutsun afrikkalaisiin häihin, jotka tosin pidettäisiin täällä Suomessa. Kutsuja oli toimittamassa hänelle kankaan, josta ommellussa asussa oli tarkoitus juhlia. Kangasta odoteltiin saapuvaksi ja juhlat olisivat nyt tulevana lauantaina.
Eilen, sunnuntaina juhliin menijä sitten toi upean, värikkään puuvillakankaan.


Puolitoista tällaista raporttia. Mahtavat värit! Mietimme yhdessä mallin mekolle, etsin sopivan kaavan sovellettavaksi ja lupasin tiistaina viimeistään saada näkyvää aikaiseksi.
Tänä aamuna ehdínkin sitten leikata kankaan (kissat lukkojen taakse) ja ommella vaatteen sovituskuntoon.


Tänä iltana surautin mekon valmiiksi ja luovutin omistajalleen. Mielestäni siitä tuli aika kiva!

Viime viikolla kevätjuhlassa lainalapsilta saamani kukat olisivat värinsä puolesta sopineet hyvin mekon kaveriksi, vai mitä?



Meillä ulkoillaan muuten jo aika sujuvasti!


Valjaat saa pukea päälle...


eikä kaverit enää häiritse.


Kaikki kolme hyvässä sovussa narut sekaisin


Mummukissa täytti viikonloppuna kuusitoista vuotta


Pentusella tuli 25.5 ensimmäinen vuosi täyteen ja neiti itämaisella täyttyy neljäs vuosi keskiviikkona. 

Yhtä juhlan humua siis!!



Lämpimämmän kesäkuun toivossa!