torstai 23. huhtikuuta 2015

Hyvää ja huonoa tuulta

Tänään oli varsin tuulinen päivä. En tiedä oliko hyvää vai huonoa tuulta, mutta ainakin se oli repinyt työpaikan vieressä vanhan koivun halki. Suuri haara oli romahtanut irti. Onneksi meidän pihakuuset ovat edelleen paikallaan, juuret maan alla ja latva kohti taivasta. Roskaa oli niistäkin irronnut. Ovet ja ikkunat ovat toimineet varsinaisina kukkopilleinä ulvoen tauotta koko päivän.

Onneksi lähdin tänään autolla töihin. Olisin ehkä edelleen paluumatkalla töistä kotiin. Eilen aamulla polkaisin sinne tuon vajaan parikymmentä kilometriä aamulla hyvällä säällä, mutta paluumatka illansuussa olikin sitten hidasta ja hikistä puuhaa. Vastatuuli oli melkoinen. Välillä tuntui, että konttaamallakin olisi edennyt nopeammin. Normaalin kolmen vartin matkaan sain tuhrattua toista tuntia. Huh! Tänään tuuli oli vielä voimakkaampi.


Hyvää tuulta saa sitten ainakin näiltä



ja kesää odottamaan valmistuneista mekoista, jotka ompelin edellisessä postauksessa esiteltyjen vetoketjujen ympärille.



Violetti-valkoista puuvillapikeetä.
Kangaspala oli niin reilun kokoinen, että syntyi vielä hihaton malli kaverille kans! Kangaskaupan italialaista  paitakangasta palalaatikosta.


Elastaanilla maustettua puuvillaa. 

Odotellaan kesää!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Välillä se etenee, välillä peruuttaa - kevät

Tänään näytti tältä:
Harjumaisemaa riittää...

... ja alempana pilkottaa järvi, lähes jäätön jo!

Toisella puolella harjua on lampi.

Hiirenkorvat jo näkyvillä!

Paikallinen rauhoitettu harvinaisuus nupullaan (Hämeen kylmänkukka).
Onneksi tämä yksilö on saanut kasvaa rauhassa samassa paikassa jo useamman vuoden. 

... ja nämä yleisemmät sinisenä mattona täydessä kukassa.
Näsiäkin kukki runsaasti, kuvasta tuli epätarkka, joten hylkäsin sen roskikseen.

Ylläolevien kuvien kohteet melkein keskellä kaupunkia! Pari kilometriä torilta ja jokunen sata metriä markettikeskittymästä. Kylmänkukka on rauhoitettu ja sitä kasvaa harvoilla paikoilla Kanta-Hämeen alueella. Tälläkin harjulla esiintymiä on tavallisesti ollut useampia, mutta ainakin yhdestä paikasta se oli valitettavasti kaivettu ylös muutama vuosi sitten. Kylmänkukkaahan ei pysty siirtämään, joten kaivaja sai vain ikävää tuhoa aikaan. Mahdollinen harvinaisuus omassa puutarhassa jäi haaveeksi.

Aamulenkki vaihtuikin päivälenkiksi, kun innostuin aamulla välisilittämään keskeneräisiä ompeluksia ja samantien tuli silitettyä kasa muutakin pyykkiä. Pyrkivät kasaantumaan, koska silittäminen ei tosiaankaan kuulu lempipuuhiini.
Mekko/takkifabriikki on kuitenkin toiminnassa verkalleen.
Ja kun aamulenkistä tuli päivälenkki, siirtyi ruokailukin myöhemmäksi ja huomasin juuri, että iltahan tässä alkaa kohta olla käsillä (talvella olisi ollut säkkipimeää hyvän aikaa). Tänään ei syntynyt  yhtään valmista käsityötä ellei ex tempore -kasvispihvejä lueta sellaisiksi. Valmista ohjetta en edes etsinyt mistään. Pihvit syntyivät niistä aineksista, mitä kotoa sattui löytymään.


Raastetaan kaksi isohkoa porkkanaa hienoksi raasteeksi. 
Lisätään porkkanaraasteeseen noin dl vaaleaa soijarouhetta.
Yksi sipuli pilkotaan tosi pieneksi silpuksi. Edellisten sekaan.
Loraus soijakastiketta ja toinen öljyä. Sekoitetaan ja laitetaan jääkaappiin lepäämään vaikka lenkin ajaksi.
Levännyt pihvitaikina rikastetaan vielä soijaproteiinijauheella ja kahdella kananmunalla unohtamatta mausteita. Laitoin vähän pippurisekoitusta myllystä ja suolaa maun mukaan. Yrttimausteet olisivat varmasti sopineet mainiosti myös.
Nostellaan massaa lusikalla paistinpannulle, muotoillaan pihveiksi ja paistetaan kunnon voissa molemmin puolin kauniin ruskeaksi. Lämpöä sai olla kohtuullisen hyvin.
Tosi hyvää salaatin ja perunamokon kanssa!


Ostin ommeltaviin mekkoihin samanlaisia 40 cm pitkiä vetoketjuja kahdesta eri liikkeestä. 
Vasemmalla kangaskaupan ketjut, oikealla käsityöliikkeen (hain sieltä 2,50 €:lla "metriketjua", kun lukkoja oli jäänyt tähteeksi edellisen metriketjun loppuessa)

Hinnoissa on eroa! Varmaan ison kangaskauppaketjun sisäänostohinta on edullisempi kuin pienen käsityöliikkeen, mutta lähes kaksinkertainen  hinta asettaa kyllä mietintämyssyn ompelijan päähän!
Taidan ryhtyäkin vielä ompelemaan. Jos muutaman mekon saisi etenemään...

Mukavaa maanataita, tiistaita, keskiviikkoa jne.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kylläpä tuntuikin keväältä!

Keräsin jo tänään "valoköynnökset" pihapuista. No, palamassa ne sentään eivät ole olleet enää viikkokausiin. Samalla kuorin Flammentanzin pakaspeitteiden alta todettuani maan sulaneen jo sen juuriston ympäriltä. Silmuja löytyi!
Mummukissa kerjäsi pihalle ja vaihdettuani pentusen poikkipuremat valjaiden narut uusiin, puin koko karvalauman pihavaljaisiin. Mummu hipsutteli pihalle ensimmäisenä, pentu perässä. Neiti itämainen tietenkin diivaili hetken ja odotti sopivaa hetkeä entreelleen. Aurinkoinen sää houkuteli lopulta senkin terassille. Keräilin talven törröttäjiä kasaan ja siivoilin muutakin roskaa. Viime viikon tuuliset päivät olivat lahjoittaneet pihallemme ties mitä pussia ja paperia, joiden alkuperää voi vain arvailla. 

Terassia en vielä pessyt, poika päätti sen tosin harjata puhtaaksi kuivista lehdistä. Vaan eipä olisi kannattanut. Pihaharjan ensimmäinen "kraaps" kuulosti varmaan pennun korvissa sähinältä, sillä se syöksähti silmät selällään täydellisessä paniikissa sisälle tempoillen hätääntyneenä valjaissaan, jotka lopulta antoivat periksi. Kissa säntäsi talon kauimmaiseen nurkkaan piiloon katsellen sieltä kauhusta laajennein silmin. 
Miten ääneen reagoivat vanhemmat kissat? Eivät mitenkään. Mummu jatkoi kukkapenkin kaivamista ja neiti I paistatteli päivää puutarhatuolilla. 

Pennulla on ollut vähän poikkeuksellisia kokemuksia lähiaikoina, ehkä siinä syy äärimmäiseen herkkyyteen. 
Kävimme viikolla neiti I:n ja pennun kanssa eläinlääkärille viemässä satasia. Vastineeksi saimme muutaman tutkimuksen. Neidillä on ollut korvan vieressä noin vuoden ajan patti, joka nyt näytti suurentuneen. Huoli 1 siis. Todettiin aiheettomaksi, Ilmeinen suurentunut talirauhanen. Seuraillaan. Saimme myös hoito-ohjeet, jos se rikkoutuu ja alkaa vuotaa. Lääkäri ei katsonut aiheelliseksi avata sitä, koska ei näytä vaivaavan kissaa millään lailla.
Huoli 2 on pennun outo ruokavalio. Erilaisia naruja, villalankaa, kankaan palasia, kukkia jne.


 Nyt alkoi äänekäs kuorsaus ja korina myös hereillä ollessa (ei kokoaikaisesti eikä tietenkään lääkärin kuullen). Tuli mieleen mahdollinen nieluun juuttunut vierasesine. Kuitenkin pentu syö, liiankin hyvin, paino lähentelee jo viittä kiloa, eikä toisaalta suolistokaan anna viitteitä tukkeumista.
Kurkkuun piti kurkata. Lääkärin oletus oli, että kissa ei avaisi suutaan vapaaehtoisesti, joten rauhoittaminen lääkkeen avulla oli vaihtoehto lämmön mittaamisen ja perusteellisen hengitysäänien kuuntelemisen jälkeen. Piikki pyllyyn ja kissa unille syliini. 
Ei löytynyt mitään ylimääräistä. Nielu tosin oli näyttänyt ärtyneeltä, samoin ikenet. Antibioottikuuri.
Ja seuraillaan vointia edelleen.
Kotiin tultuamme pentu oli selvästi närkästynyt minulle. Ilmeiseti myös hiukan huonovointinen. Meni sohvan taakse piiloon, eikä seuraavana aamuna näyttäytynyt lainkaan. Sekös huolestutti! Löysin sen kuitenkin pitkällisen etsinnän jälkeen ahtautuneena sängyn alle pienempään koloon, kuin tuon kokoisen kissan edes pitäisi mahtua. Päivä meni ennenkuin meistä tuli taas kavereita. Ja tänään siis uusi järkytys!
Onneksi "sisko" hoitaa!


Meillä kissojen koko menee käänteisessä järjestyksessä. Pentu = suurin ja painavin. Neiti Itämainen on seuraava kilon kevyempänä = omalla paikallaan siis! Mummukissa on kevyin ja hentoisin. 
 Munuaisten vajaatoiminnan vuoksi suositeltu ruoka ei kertakaikkiaan mennyt kurkusta alas ja kissa lopetti syömisen tykkänään. Mikään ei kelvannut. 
Talvella silmänpainemittauksen yhteydessä eläinlääkäri antoi vinkin kaliumin lisäämisestä ruokavalioon ja sillähän olikin merkittävä vaikutus ruokahaluun. Nyt kuitenkin ruoka maittaa melko hyvin. 



Toivotamme mukavaa viikonloppua!

Vaikka telkkaria katsellen, jos kaunis ilma oli tässä.