lauantai 21. helmikuuta 2015

21.02.2010 - 21.02.2015 Mummulan elämää


Hupsista vaan! Tämä mielikuvitusmummula näki päivänvalon


viisi vuotta sitten, 21.2.2010, jolloin ensimmäinen blogimerkintä koski nalleja ja kissoja. Kovin kauas ei olla vieläkään edetty. Nallepajalla on ollut vähän hiljaisempaa, muita "otuksia" synnytelty viime aikoina. Tosin myös nalletarvetta on tiedossa tulevaisuudessa.
Kissoista riittää asiaa aina. Viisi vuotta sitten odoteltiin nyt jo edesmennyttä birmapoikaa tänne uuteen kotiin. Nyt on jo yli vuosi siitä, kun jouduimme sinisilmävintiöstämme luopumaan.
Kissakuva ei tällä kertaa ole  omista kissoistamme vaan on lainattu Fazerin Kis-Kis -karkkirasiasta. Se on nyt vihdoin tyhjä. Kiitos A:lle ja K:lle, kun jouluna pitivät näin huolta, ettei verensokeri pääse laskemaan! Hyviä olivat. Kis-kis! Sopii tämäkin kuva mummulan henkeen erittäin hyvin.
Blogimaailmassa Mummula on tämän viiden vuoden aikana muuttanut kerran osoitettaan, tosielämässä on vaihtunut vain ulko-ovet ja vähän seinien sisäpuoltakin on fiksailtu!


Viisi vuotta sitten helmikuussa oli lunta ja hiihtokelit parhaimmillaan. Kilometrjä tuli sen talven aikana runsaasti. Muistelen,  että kilometrimäärä merkittiin kolmenumeroisella luvulla. Tänä talvena kilometrejä tuli ehkä kaksikymmentä! Osin lyhyen talven ajaksi sattunut flunssa verotti hiihtomahdollisuuksia. Kyllä vaan harmittaa silti! Nyt alkoi nimittäin hiihtoloma!!!

Tänään lenkillä oli mukana vain sauvat. Sukset pakkasin jo varastoon, sillä ladut näyttivät tältä - parhaimmillaan.


Monojen tilalla oli nastapohjakengät.
Tiet näyttivät tältä

Liukas jää vesipatjakuorrutuksella.




tai tältä.

Ei kuitenkaan talviselta. Vettä tihuutti taivaalta.

Onneksi voi vaikka virkata!

Pyörylät ja laaduntarkkailijan käpälä (mummukissaa kiinnosti)

En ole vieläsuunnitellut, mihin näitä pyörylöitä käyttäisin, ryhdyin vain kokeilemaan esimerkin innoittamana. Tehtyäni yhden tein vielä yhden ja toisen ja kolmannen ja ja ... Tähän asti kudinpuikot tai ompelukone ovat olleet virkkuukoukkua mieleisempiä työkaluja, mutta kiva on kokeilla tätäkin. Onhan minulla toki yksi ikuisuusprojekti, jota olen toteuttanut virkkuukoukku aseena. 

Näitä tehdessä tuli samalla tuijoteltua joku uusintaelokuva telkkarista, muutamat uutiset, joku brittisarja ja pari tuntia hiihtokisoja. Ei ihme, että selkä oireilee, vai mitä? Ehkä opettelen virkkaamaan seisten tai vaikka kävellen!

Viisi vuotta mennyt, höpinä jatkuu ainakin toistaiseksi! Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille. Toivottavasti vierailette täällä edelleen!

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Aurinko, suksien suihketta ja vieraita pihalla



Mahtava aurinkoinen päivä. Aamulla herätys, kun pentunen narskutti hampaillaan makuuhuoneessa koukussa riippuvia helmiäni. Onneksi ei saanut lankaa poikki!

Jo aamusta näytti, että säätiedotus olisi tänään oikeassa. Aurinkoa luvassa.
Lähdin heti aamusta katsomaan, millaisessa kunnossa lähiladut ovat. Ennen yhdeksää lähdettyäni sain hiihdellä aika rauhassa, puoleen tuntiin en nähnyt ainuttakaan ihmistä, vain muutamia oravia ja sirkuttavia lintuja. Pellolla olivat ladut kohtalaisessa kunnossa, metsässä tosi roskaiset, jäiset ja niin vähän lunta.

Mikä kumma siinä muuten on, että jalankulkijoiden pitää polkea sekin vähä lumi kuopille? Näiltä tienoilta kun ei lenkkeilyyn sopivista reiteistä ole pulaa. Löytyy kevyen liikenteen väylää ja hyvin tallattuja metsäpolkuja. Mutta ladulle tai luistelu-uralle on päästävä - myös se koira pissattamaan. En ymmärrä muuksi kuin kiusanteoksi. Näin vähälumisena talvena se harmittaa erityisen paljon.

Hän hiihteli vain pihassa. Repussa oli kuitenkin vähän evästä.

Päivällä Rouva Fasaani käväisi tarkistamassa lintulaudan tilanteen.


Tällä kertaa yksin.



Herra Fasaani oli vieraillut edellisenä päivänä.
Tänään ei näkynyt.
Päivä on pidentynyt jo huomattavan paljon. Tammikuun alussa aurinko nousi 9.34 ja painui horisonttiin 15.17. Tänään vastaavat ajat olivat 8.05 ja 17.08. Eron tosiaan huomaa! Ja valoisa aikahan alkaa jo vähän aikaisemmin kestäen myös vähän pitempään.
Vastaava aika kalenterissa eteenpäin ja auringon nousu- ja laskuajat ovat 6.06 ja 18.51!  Ehkä katsoin oikein? Jippii!!



Sain perjantaina paketin.





Toivottavasti tähän ei kissankynnet uppoa!


Mukavaa alkavaa viikkoa toivottaa myös


atk-tuki!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Ovat jo odottaneet


Viime kesänä tein lainalasten iloksi ja opiksi muutamia hahmoja. Mallina olivat käyttämämme esiopetusmateriaalin "seikkailijat". Kaikkia yhdeksää en kuitenkaan saanut silloin synnytettyä.
Loppuviikosta, kun palasin flunssan jälkeen laumaani, yksi monista kysymyksistä koski ruokailupaikkojen vaihtamista. Kun en siltä seisomalta puuhaan ryhtynyt, ehdotti yksi lapsista, että jospa se Haisuli vaihtaisi salaa paikkoja. Muumilaakson Haisuli oli ollut loppukesällä Tove Janssonin satavuotisjuhlaan liittyen salaa tekemässä jekkuja meille (oli mm. laittanut aamupuuron syöntiä varten haarukat, sekoittanut kenkien parit...) Haisulia emme kesän jälkeen ole tavanneet, mutta joku huomasi ehdottaa "Huiske" hahmojen ehkä pystyvän myös tekemään jekkuja tai vaikka sekoittamaan istumapaikat yllätysjärjestykseen. Siinä sitten pohdittiin, kuka sellaista voisi tehdä. Vastaus tuli kuin yhdestä suusta: Pyyterö (iloinen ja touhukas "pörisijä" tarinassamme, ei aina ajattele loppuun asti alkaessaan toimia)
Perjantaina ennen kotiin lähtöäni pyöräytin uuden istumajärjestyksen ja päätin käyttää osan viikolopusta Pyyterön synnyttämiseen, sillä hänen ja parin muun hahmon näköisnuket vielä puuttuvat.

Tässä ollaan vielä aika alkutekijöissä. Vieressä Lasten Keskuksen julkaisemasta Huiske opettajan oppaasta malli.
Muokkasin kaavan vanhasta nallemallista ajattelematta hahmon materiaali olevan villakangasta. Karvaisena olisi ollut muhkeampi, nyt näyttää vähän nälkiintyneeltä.


Suojalasikokeilua. Askartelumassaa kehyksenä ja vasemmalla kuumaliimaa, oikealla muovikalvoa "lasina".
Tämä lähtee huomenna mukaani. Väri on taas kovin kummallinen. hahmo on enemmänkin punaruskea ja vyöllä roikkuvat pussukat kirkkaan punaiset, ei lainkaan pinkit kuten kuvassa näyttää. Koko on noin 25 cm.



Saa nähdä millaisia kommentteja Pyyterö saa tempauksestaan.









Tänään on ollut kovin tuulinen päivä, eilen taas lämpimämpi suojasää.
Naapurin nuoripari oli askarrellut eilen. Pihalla.


Kuva keittiön ikkunasta. Aamukahvia juodessani tuntui, kuin joku olisi tuijottanut minua! :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kissojen leikit



Poikakissan leikit 1.
Piuha oli lipsahtanut pöydän alle ja unohtunut sinne yöksi muutama vuorokausi sitten.
Aamulla johto oli jaettu neljään erimittaiseen palaan.





Poikakissan leikit 2. 
Viime yöksi olin unohtanut villatakin olohuoneeseen. Aamulla siinä oli kissanmentävä reikä.
Että silleen!
Nyt takki on muisto vain. Purettu langoiksi. 


Tyttökissan leikit.
Lempirotta on tuotu ruokailemaan.


Sairauslomalla kuusi päivää. Poskiontelotulehdus ja sitä seurannut mielenkiintoinen seikkailu terveysaseman kanssa. 
Eli näin se kävi:

Maanantai-aamuna oltuani sairaana esimiehen luvalla kolme päivää, soitin omalle terveysasemalle sairausloman jatkoa varten  klo 8. Siellä on käytössä takaisinsoittosysteemi, joten toimittuani automaatin antamien ohjeiden mukaan, jäin odottamaan soittoa hoitajalta. Hän soittikin jo 8.50! Tarjolla ei ollut enää yhtään vapaata aikaa sairaanhoitajalle tai lääkärille. Ystävällinen hoitaja lupasi kuitenkin ottaa minut ylimääräisenä. Menin sitten sovittuna aikana paikalle. Poskionteloissa näytti olevan ongelma, joka oli nostanut lämpöä ja ostattanut pakettikaupalla nenäliinoja. Viereisessä huoneessa ollut lääkäri lupasi kirjoittaa antibiootit. E-resepti olisi noudettavissa apteekista klo 16 jälkeen. Palailin kotiin jatkamaan niistämistä. Neljän jälkeen sitten apteekkiin. Olihan siellä resepti. Penisilliiniä. Satun vaan olemaan sille allerginen! Lääkäri ei ollut tavoitettavissa enää tuohon aikaan. Kotiin siis jatkamaan niistämistä. Ostin kuitenkin hoitajan suositteleman nenäsuihkeen tukalaa oloa helpottamaan. 
Soitin seuraavana aamuna terveysasemalle uudelleen. Takaisinsoittosysteemi ei odotuttanut nyt ihan niin kauan. Selitin asian. Puhelimessa sattui olemaan sama ystävällinen hoitaja, joka muistikin käyntini. Penisilliiniallergiasta ei ollut puhetta käynnilläni, mutta oletin toki asian näkyvän tiedoissani. Olihan tämä tosi vanha juttu, vanhempi kuin asiakkuuteni ko. terveysasemalla, joka sekin täyttää pian 20 vuotta. Jokusen lääkekuurinkin olen sieltä saanut. Mutta kas kummaa! Tiedoistani ei löytynyt merkintää allergiasta!!!!!Hmmm.
Hoitaja lupasi kuitenkin viedä asian eteenpäin. E-resepti olisi apteekissa puolilta päivin. Lähdin sinne lähempänä klo 13. Eipä ollut. Farmaseutti sanoi terveysasemalla olleen jotakin hankaluuksia aamulla e-reseptin toimittamisessa ja sieltä tulleen muutama paperilla. Koska uskoin pieneen viivytykseen, kerroin käyväni läheisessä kirjastossa ja palaavani myöhemmin. Tunnin päästäkään ei vielä mitään. Pyysin farmaseuttia soittamaan terveysasemalle (oletin heillä olevan jonkin suoran linjan ilman takaisinsoitto-odottelua). Hän tulikin pian takaisin ja sanoi siellä olevan kiirettä. Resepti olisi klo 15 jälkeen  apteekissa. Nyt alkoi jo fyysinen kunto rajoittaa henkistä kapasiteettia. 
Kävelin sitten hetken tuumattuani terveysasemalle, joka onneksi sijaitsee ihan (pitkän) kivenheiton päässä apteekista. Ilmoittaumisluukulla olevalle hoitajalle kerroin asiani ja ihmettelin, miten yhden reseptin vaihtaminen voi kestää noin kauan. "Lääkärillä on kiire päivä. Hän ryhtyy kirjoittamaan reseptejä klo 15 jälkeen....." Ihanko totta!! Taisin sanoa paljon muutakin. Pahoittelin kuitenkin hoitajalle purkaustani, syyhän ei ollut hänen. Kiittelin myös hyvin alkaneesta hoitosuhteesta, olinhan edellisenä päivänä saanut "ylimääräisen" ajan. Aikani räpätettyäni, hoitaja pyysi odottamaan hetken. Noin kahden minuutin päästä hän palasi ja kertoi lääkereseptin olevan noudettavissa apteekista. Ja sieltä sen sitten sain. 
Käteviä nuo e-reseptit! Paperisesta tosin olisin huomannut heti, että lääke ei sovi ja saanut kenties vaihdettua sen samantien. 
Kyllä tietotekniikka helpottaa ihmisen elämää. 

Muuten menee oikein mukavasti. Suunnittelen tässä uutta villatakkia ja  huomenna menen töihin. Tänään kävin jo ulkoilemassa!

P.S.  Kissan "syömä" kaulaliina on purettu reikiin asti ja hyvää vauhtia valmistumassa uudelleen. Kierrän tässä vielä asunnon ja keräilen kaikki mahdolliset neuleet lukkojen taakse. On muuten valikoiva villansyöjä. Vain neulottu kelpaa. Ei kangaspuissa kudottu torkkupeitto tai virkattu viltti!