sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tuulinen päivä ja askartelua kyökissä

Kyökkiaskartelu ei tällä kertaa ollut leipomista eikä ruuanlaittoa.
Kannoin ompelukoneen keittiön pöydälle, sillä sillä puolella taloa taloa sai ekstrabonuksena auringonpaistetta! Ompelupöytä on toisessa ilmansuunnassa ja siellä tuntuu koko ajan niin pimeältä. Ehkä aamulla puoli seitsemän aikaan kissapojan herättäessä se olisi ollut aurinkoisempi puoli asuntoa, mutta toisaalta aurinko viipyi tuolloin vielä pitkään taivaanrannan takana.

Kissapoika etsii siis edelleen kaveriaan ja päätti kysyä taas minulta aamuvarhain. Kysyminen tapahtuu siten, että ensin yritetään kaivautua käsivarren, olkapään tai kyljen alle vimmaisesti kuopsuttaen. Ellen herää vielä tähän, alkaa systemaattinen peseminen - siis minun hiusteni, korvanlehtien jne. Ellen reagoi vieläkään, siirrytän puremaan sormia, nenää tai mistä nyt kiinni saa. Onneksi hellästi nakertaen. Yleensä tässä vaiheessa olen jo antanut periksi ja kaapannut katin kainaloon. Seuraava vaihe olisi ollut korvaan huutaminen.

Ulkona on tuullut melkoisesti. Naapuripihan suuret kuuset ovat niianneet syvään ja minä pelännyt niidet löytyvän pian meidän katolta. Onneksi täällä ei ole ollut sähkökatkoja. Ompelukone on surrannut aamusta asti.

Hattuilu on jatkunut. Tilkkukopan kankaanpalat ovat saaneet uuden elämän! Vaikka on niitä vielä jokunen laatikollinen...Tällaista askartelua siis. Aion vielä jatkaa. Villakankaalla kokeilu on seuraavana vuorossa.

 Materiaali tukevaa huonekalukangasta, vähän markiisikankaan tapaista. Muotoutui kivasti höyrytettäessä ja tuntuu mukavalta päässä.







                      


 Tämä on jotakin "säämiskäpintaista" pehmeää tekokuitukangasta. Tässä kokeilin lieriin kiinnisilitettävää huopaa. Sitä, jota kävin eilen ostamassa. Ei muuten kiinnittynyt. En ehkä uskaltanut silittää tarpeeksi kauan ja tarpeeksi kuumalla. Tuo kangas on vihon viimeistä silitettävää muutenkin! Oli hankala muokata, mutta aika tyytyväinen olen tulokseen.

Nyt vaan hattu päähän vaikka Hattulaan (ei olisi kovin pitkä matka)!





lauantai 16. marraskuuta 2013

Onnea matkaan, pikkumamma!





Eilen illalla tämä mietteliäs kissatyttö lähti äitiyslomalle Tampereelle!
Vähän on birmakaveri etsiskellyt, mutta koska se ei liene mikään järjen jättiläinen, unohtanee kaverinsa piankin. Onhan täällä oudon hiljaista ja sain syödä äsken paistamani joulutortunkin ihan yksin ja kokonaan, sakaroineen.

Odotellan siis vielä tovi, niin kuullaan monenko vauvan äiti meidän pikkuisesta on tullut. Onneksi paikalla on ammattikätilö - tosin varsinaisesti ihmislapsia varten kouluttautunut, mutta myös jo useampia kissasynnytyksiä hoitanut luottohenkilö.



Näistä pitäisi alkaa muokata tonttuparia lainalasten joulukalenteritarinaan. Aloitan ihan kohta... ellen sitten rustaa muutamaa hattua... tai ompele jotakin muuta... pistäydyin nimittäin kangaskaupassa ostamassa tukikangasta ja mukaan tarttui vähän muutakin. Mutta vain vähän!







Nämä kaveruksethan tein alunperin Kalevalatarinaan pari vuotta sitten. Päiden muotoiluun käytin SuperSculpey - massaa, joka ei sitten osoittautunutkaan sopivaksi tähän tarkoitukseen. Molemmat päät ovat useasta kohdasta pahasti haljenneita. Päätynevät roskikseen joulun jälkeen. Vähän tietysti harmittaa. Olihan noissa työtä. Pitänee ottaa siis kaveruksista "ilo irti" vielä kerran ja muuntautuminen tonttupariskunnaksi alkakoon nyt tai lähipäiviä ainakin.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Hassu hatuntekijä

Ompelukone oli huollossa, syystä. Tietenkin HIRVEÄ ompelukärpänen puri juuri silloin. Onneksi ei purrut siskoa yhtaikaa. Sain onnekseni lainattua hänen masiinaansa. Kiitos! Palautan lainakoneen ensitilassa, oma on jo lunastettu. 
Kokeilin tällaisia, kun vallan innostuin muutamasta näkemästäni kuvasta. Kokeilun ideana oli, että mitään sellaista materiaalia en käytä, mitä en löydä kotoa. Kankaita on , mutta löytyykö sopivaa tämän idean toteuttamista varten. 
Tällaista  löytyi : 


Kuvun yläosa yhdestä pyöreästä päälakikappaleesta sekä pään ympäri kiertävästä kaitaleesta.

Päällinen kuudesta kappaleesta ja samasta kaitaleesta kuin yllä. Lieri samalla kaavalla kummassakin.


(onpa kuvat taas kummallisen värisiä)
Kangas on jotakin "ammuvainaan" aikaan ostettua "mokkapintaista" polyesterisekoitetta. Ei kovin muokattavissa höyrytellen. Kokeilin. Tereet mustaa sintsiä ajalta, jolloin sorvailin vanhojepäiväpukuja. Siis kauan säilyneitä.
Tuotokset päätynevät lopuksi lainalasten leikkeihin.

Jatkan kokeiluja, vaihdan muotoiltavampaa materiaalia. On noilla muksuilla kohta varmaan hattuja!
Tämä on KIVAA!

Hyvää alkanutta viikkoa!
terveisin hassu hatuntekijä (ei Liisa Ihmemaastasta, yäk)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kakkua

175 g voita sulatettuna
3dl sokeria
2 dl piimää
2 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria

Em. järjestyksessä kaikki sekaisin, leivinjauhe, sooda ja vaniljasokeri jauhoihin sekoitettuna.  Voidellun uunivuoan pohjalle mansikoita ja punaherukoita (joilla taisi olla jo yksivuotispäivä kesällä), päälle hillosokeria ja taikinat. Uuniin 175 asteeseen tunniksi. Kipataan täysin jäähtyneenä lautaselle ja sitten syödään. Seuraksi voi kaivaa pakastimesta jäätelöä tai vispata kermavaahtoa, huitasta lautaselle vaniljakastiketta... tai syödä ihan sellaisenaan.








Paistoin tuon lasivuoassa, vaikka onhan minulla muutama kakkuvuokakin. Siivosin kattila- ja vuokakaapin siis. Muutamat muffinsipellit sijaitsevat toisessa kaapissa. Siellä, joka siivottiin jo aikaisemmin.


                                   
 ... eikä meillä kukaan oikeastaa edes pidä kakuista....


 
Näistä alimmainen tosin maistoi kakkutaikinaa, kuinkas muuten?





lauantai 2. marraskuuta 2013

Se ei ollut SUSI, joka söi eväät

 Vuoden 2013 ensimmäiset joulutortut ja lasillinen glögiä.


Onneksi ehdin päästä osalliseksi, sillä uunipellille jäähtymään jääneille tortuille kävi vähän kehnosti. Tai riippuu tietenkin kenen kannalta asiaa tarkastelee!!


Kissallekin maistuu!
Kyllähän tuolla pikkulikalla on ollut hyvä ruokahalu ennenkin, mutta nyt ollaan ruokamäärien suhteen huippulukemissa. Menee omat ja kaverin eväät.
 
 
Kaikki siis maistuu! Jugurttipurkitkin pestään - no, ihan käytännöllistä kartonkikierrrätykseen viemistä varten!

Kuvasta lie havaittavissa jo syykin moiseen ruokahaluun.
Mammaloma lähestyy ja sitä myöten muutto ammattikätilön hoiviin omistajansa luo. Tarkkaan tunnustelemalla jotakin liikettäkin massussa on havaittavissa, ehkä. Havaintoja haittaa valtaisa kehrääminen, joka alkaa välittömästi, kun kissaa koskettaa! Ollaan me niin kavereita!



Astmalääke puree ilmeisen hyvin poikakisuun, sillä henki kulkee rauhalliseen tahtiin eikä enää yskitäkään.


Lokakuu lopeteltiin lainalasten kanssa toisiamme pelotellen, joten


Mukavaa marraskuuta!