sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Päivä kerrallaan mennään

Vattumadon talo odottaa edelleen kuivumista, saunassa. Kostea ilma ei oikein edistä paperimassan kuivumista. Toivottavasti saan ennen syksyä viimeisteltyä...

Birmapojan elämä on taas ollut vaikeaa. Viime viikolla ruoka lakkasi taas maistumasta, eikä mitään tullut uloskaan. Kaikki mahdolliset kotikonstit koikeiltiin ja vinkkejä kyseltiin tutuilta ja kai vähän tuntemattomiltakin. Ei muutosta. Siispä eläinlääkärireissu jälleen edessä. Tippaan ja tyhjennykselle. Veriarvoissa oli sen verran huolestuttavaa, että nyt antibioottikuurin (tulehdus mahassa) ja Levolacin (valtaisa ummetus) voimin koitetaan jaksaa eteenpäin ja pidetään peukkuja, ettei kyseessä ole kuitenkaan pelottava FIP. Tällä hetkellä ruoka maistuu, tosin aika pieninä annoksina. Aika vaisu on poikanen.
Keiitön matto, kuivumassa vai lepopaikkana?


Pikkuneiti sen sijaan ei ole vaisu! Oli kavereiden kanssa terassilla "narun perässä" kun kävin keräämässä pyykit kuivumasta. Ehti sillä aikaa napata talitinttivauvan ja tuoda sen sisälle. Onneksi tintti ymmärsi kipaista karkuun, joten sain sen vietyä vahingoittumattomana pihalle takaisin (ja kissan ulottumattomiin).

Meillä on pihassa tinttien ykkösluokan ravintola ( ja kakkosluokan alppikärhö). Kärhöä on mutustanut vaalean vihreiden toukkien armeija. Köynnös on viikossa syöty lähes lehdettömäksi. Talitinttipoikue käy herkuttelemassa toukilla ja poikaset ovatkin varsin hyvinvoivan näköisiä!

Täälläkö olisi herkkuja tarjolla?

Lähden katsomaan, mitä ruokalistalta löytyy...

Välillä on hyvä pitää ruokalepo

Onpa lämmintä!

Herkkuja!!!

Löytyipä mehukkaat eväät!
Ravistetaan...
...ja nielaistaan!

Kaveri taitaa taas torkkua







Marja- ja omenapiirakoita, olkaa hyvä! Vuoan koko n. 2cm ja taikinakin varsin tiukkaa tavaraa! Sopii 1:12 kahvipöytään!




Nämä ja jotakin muutakin mm. viime kesän markkinoilla leikkimökkikokoista myymättä jäänyttä leikkileivonnaista, nukenvaatetta, keppihevosta.... on tarjolla Tallipihan iltatorilla Tampereella tulevana torstaina. Mukaan lähtee muutakin askarreltua. Nähdäänkö?

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Projekti jatkuu eli Vattumadon talo osa 2

Mökki on edelleen yhtenä kappaleena! Tänään muurattiin sisäseinistä rautalagat piiloon. Massa oli tehty siitä alkuperäisestä ilmapallon päälle liimatusta. Väri haalea punainen.

Tämän verran jäi, kun sisukset oli rapattu.




Näyttää paikoin oudon harmaalta, mutta lienee kuvatekninen virhe. Samaa vaaleanpunaista koko tupa.


Ilta-auringossa kuivumassa. Sen verran  kuori pehmeni uuden kerroksen myötä, että katsoin viisaammaksi laittaa näin sen kuivumaan.



Matokin on saanut jo vähän väriä pintaan. Odottelee varmaan jo muuttoa uuteen kotiin.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Vattumadon taloprojekti

Vattumadon palkkaama rakennusmestari ei ollutkaan ihan  asiantuntija tai ainakin hän oli kuvitellut selviävänsä projektista nopeasti. Vaan huonostipa kävi. Ensimmäinen vattu sortui!
Tässä kyhäelmä näyttää vielä oikein mukavalta. Tiukaksi puhallettu ilmapallo, päälle liisteröity kerros VADELMANPUNAISTA silkkipaperia, sitten sanomalehtisuikaleita. Kun ne olivat suht kuivahtaneita, alettiin rakentaa vadelman muotoa paperimassasta. Näyttipä hyvältä, aluksi. Sitten ilmapallo kyllästyi ja alkoi tyhjentyä.... Hissunkissun, mutta kiusallisen nopeasti kuitenkin. Päällä oleva massa ei tietenkään ollut ehtinyt kuivua riittävästi, vaan sortui surulliseksi kasaksi ämpärin päälle! Se OLISI voinut onnistua, jos ilmapallo olisi ollut extrakestävää laatua tai....

Seuraavaan yritykseen tehtiinkin sitten  "perustuksen raudoitus". Tarvittavaa verkkoa löytyi lopulta paikallisen K-raudan puutarhamyymälästä (eikä tarvinnut ostaa kokonaista vattukaupunkia varten).

Nahkarukkaset käteen ja muovaamaan! Muottina oli pari joutavaa kulhoa, jotka saatiin juuri ja juuri ujutettua oviaukosta ulos ennen muurausta. Ohut paperimassakerros pintaan ja kuivahtamaan. Siinä kuivuu vuoden 2012 puhelinluettelo uusiokäytössään.






Seuraavaksi nahkakuivan massan päälle toinen kerros, jolla olisi tarkoitus kuvata vadelman rakennetta. 





Tämähän on kuin mustavalko-otos vattumadon vioittamasta vadelmasta! Kirjava. Vaalea massa koostuu monesta silppurin läpi ajetuista A4:sta, harmaa taas on syönyt sisäänsä jokusen kirjekuoren, paperipussin ja huonekalukaupan mainoslehtisen. Viimeksimainitusta tuli aika kehnonlaista taikinaa.
Taas kuivatellaan. Vielä pitää yhdet massat jauhaa, alaosa (joka valmiissa työssä tulee olemaan yläosa) kaipaa vielä muutamaa palleroa. Sen jälkeen päästään sisäpuoleen käsiksi ja pintaa viimeistelemään. Ehkäpä mato pääsee totuttelemaan uuteen kotiinsa kesäloman aikana!



tiistai 18. kesäkuuta 2013

Lämmintä kesää odotellessa


Tänään jo sentään aurinko paistoi, vaikka ilman lämpötila ei ihan hellelukemiin yltänytkään. Ihan näin paksuissa tamineissa ei tarvinnut sentään liikkua.

Kauniina poutapäivänä voi harrastaa vaikka kotimaan matkailua lähiseudulla.



Jostakin kumman syystä en ole vieraillut täällä aikaisemmin. Aikomusta kyllä on ollut. Reissulla sai tutustua uskomattomaan määrään taitoa ja lahjakkuutta. Ohessa saattoi nauttia hyvästä kahvista ja kakusta sekä upeista maisemista! Suositelen, jos yhtään suomalaisen taiteen kultakautta edustaneen Emil Wikströmin taide tuntuu läheiseltä tai Kari Suomalaisen piirrokset naurattavat! Vaihtuvana näyttelynä oli Mika Launiksen kuvitusta, joka sekin miellytti mummulan seuruetta. Olihan mielenkiintosta myös nähdä nykyaikaista (satu)kirjankuvitusta, sillä sunnuntaina näin viime vuosisadan alun vastaavaa taidetta. Nautittavaa oli myös se!

 
Loppuviikolla tänne olisi päässyt laivallakin, nyt hurautettiin autolla.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Näin loman alkajaisiksi...

... kävin siskon kanssa Fidan kirpparilla viemässä hänen "ylijäämävarastoaan". Saako muuten kirpparilla käydä ostamatta mitään? En ollut ihan varma, joten lunastin maailman ihanimman hellehatun, ruudullisen lakanan tiettyä ompelutyötä varten sekä ompelemiini vaatteisiin sopivan nuken. Yleensähän kai ostetaan ensin nukke, jolle sitten tehdään vaatteet, mutta kai sen voi toisin päinkin tehdä?

Tässä hän on kylvetettynä (oli aivan järkyttävän likainen!!) sekä takkutukka pestynä ja selvitettynä sekä iloisesti rullattuna. Nuken niskassa on leima "drei m. puppe". Siellä on myös toimimaton äänilaite. Vartalo ja jalat ovat muovia, pää ja kädet vinyylin tapaista joustavaa tavaraa. Kovin paljon en tästä saksalaisneidistä löytänyt tietoa, mutta jos  joku osaa kertoa, olen pelkkänä hymyilevänä korvana! Nukke muuten hymyilee vienosti ja suusta loistaa rivi valkoisia hampaita. Juuri siksi häneen ihastuinkin.





... keksin toimintateeman lainalapsille. Tämä otus syntyi telkkaria katsellessa perjantai-iltana.


Saanko esitellä: Vattumato ("en tiedä mitään sievempää, kuin vattumadon talo..." runoili Marjatta Kurenniemi aikoinaan). Matoparka on vielä vähän kalpea, mutta saa varmasti väriä pintaan kesän aikana.



... pyöräilin syntymäkotikunnan hautausmaalle. Matkalla kuuntelin käen kukuntaa useammankin kerran, neuvoin yhdelle naiselle reitin muistolehtoon ja paluumatkalla autoilijalle tien ko. kirkolle. Miten liekin eksynyt varsin oudolle suunnalle? Kaikilla ei taida olla vielä navigaattoreita (kuten ei minullakaan). Perinnemaiseman hoitajatkin olivat paikalla, mutta taisi olla tauko menossa.




Ovat ne kyyttöjä! Samaa maisemaa hoitamaan on palkattu myös lampaita, mutta niitä en nähnyt. 





Mikä muumio istuu pyärrän kyydissä?






Seurakunta oli istuttanut kesäkukat. Mummun ja papan hautakiven viereen oli viskattu surullisina retkottamaan maasta kaivetut äitienpäiväruusut ilman ruukkuja. Ruusut olivat täynnä nuppuja, joten pitihän ne yrittää pelastaa. Harmi vain, että olin liikkeellä lähes paljain käsin ja kotiin matkaa parikymmentä kilometriä. Mitä tehdä, mistä apu? Roskalaatikosta tietysti!





Muumiona matkusti siis kaksi ruusun roikaletta hautausmaan roskiksesta kaivetuissa muovipussissa ja -ruukussa. Kietaisin vielä takin ympärille, kun pelkäsin kukkien lakoavan tielle. Onneksi oli sen verran jo ilma lämmennyt, että tarkeni paitasillaan polkea. Nyt ruusut ovat juomassa, kohta ruusut ovat mullassa. Ehkäpä ne vielä myöhemmin jaksavat ilahduttaa kukinnallaan.

Ja nyt minä jatkan nukkekoti- eikun toukkakotiprojektia "Vattumadon talo"!

Kivaa viikkoa! Onneksi ei sada. Vielä. Mutta tuulee. Luulen, että kohta sataa.


perjantai 7. kesäkuuta 2013

Sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa

Poikakissa parani hienosti leikkauksesta, vaikka tekikin ensin totaalisen syömä - ja juomalakon. Käytiin sitten lääkäriasemalla tipassa. Siitähän herra sitten jo virkistyikin ja alkoi syödä "energiaruokaa" ensin sormenpäästä ja sitten jo kupistakin! Lääkäri katsoi ultralla vielä, että mahassa kaikki hyvin. Voi, kumpa toista kertaa ei tarvitsisi karvapalloja kirurgisesti poistaa!! Karvaa poikaparka yrittää niellä jatkuvasti, vaikka harjalla ja kammalla pyritään ehtimään ensin.

Poika tarkistaa, paljonko on paino pudonnut sairastelun aikana.








Tässä pikkuprinsessa, joka täytti kokonaista kolme vuotta maanantaina. Syntymäpäiväkakku haettiin eläinruokakaupasta - broilerin kivipiiraa! Varsinainen herkku, sanoisi pikkuneiti (kuten koko alla olevan kuvan "poppoo").

Harakoitahan me tässä väkytetään oikein porukalla!

 Liekö kisuneiti rohkaistunut isoksi kasvamisestaan luikereltuaan irti ulkoiluvaljaistaan, kun silmä vältti ja hiippailtuaan naapurin puutarhapöydälle karkuun. Heti en huomannut, minne neiti livahti, ja olinkin aika kauhuissani. Kotiin tultuaan - itse, ei antanut ottaa syliin- kisu piiloutui nojatuolin peitteen alle eikä edes juustoriisikakut saaneet sitä pois sieltä koko iltana.

Minä   kohtasin erään naapurin lemmikin eilen illalla meidän eteisessä. Ajattelin vihdoin lämmenneen kesän kunniaksi laittaa vanhan kunnon ristivedon eli etu- ja takaoven auki hetkeksi. Oli tämä kyseinen kissaherra valjaineen ilmiselvällä karkumatkallaan tallustellut sitten eteiseemme, josta sen tavoitin. Säikähdin, mitä seuraavaksi tapahtuisi, sillä omat kisuset olivat kaikki valjaissa lähellä pihalla/olohuoneessa siellä takaoven tienoilla. Ajattelin toimia - näin jälkikäteen tosi tyhmästi -  kuten omien kissojen kanssa ja juteltuani kissalle tovin, tartuin valjaisiin tarkoituksena taluttaa kissa sinne, mistä oli tullutkin. Kissa lähti, mutta allaolevin seurauksin. Minä lähdinkin sitten ensiapuun!



 Lappujen alla on vähän reilummankokoiset "urat" ja palkeenkielet. Perhosteipit, lääkekuuri ja tetanustehoste sekä perjantai sairauslomaa!
Joudun varmaan pian esimiehen puhutteluun, sillä tapanani on aina sairastua viikonlopun tienoilla. Tästä seurauksena harvat sairauslomapäiväni ovat sattuneet joko perjantaiksi tai maanantaiksi. Kohta tiedusteltaneen jonkun päihdekuntoutuksen tarvetta tms. 

Lääkehän ei tietenkään purrut (auts! puremista tullutkin jo tarpeeksi) ja käsivrarsi alkoi punoittaa ja vuotaa märkää. Kävinpä sitten eilen saamieni ohjeiden mukaan iltapäivällä näyttämässä vielä omalla lääkäriasemalla, jossa hmm... vähintäänkin mielenkiintoinen lääkärisetä vaihtoi tropit. 
Sisko (jolle suuri kiitos avusta ja seurasta) sanoi tuon clindamysiinin tappavan kaikki kettua pienemmät! Oli kuulemma tuttu lääke hänelle, tosin en tiennyt hänen kettuja tappaneen sillä. Punkin puremasta oli ollut kyllä joku kesä sitten ollut puhetta. Nyt särkee käsi ja jännittää, jäänkö henkiin. Olen kyllä aika paljon kettua isompi.



Vähän iloisempia uutisia on esimerkiksi terassin kesäverho, jonka tein viime viikonloppuna varjostamaan aurinkoista pihaamme. Siellä on nyt entistäkin mukavampi "kahvitella".
Iloa tuottavat myös aamuiset työmatkapyöräilyt. Mm. syreenit ja koiranputket tuoksuvat, kiurut ja peipot visertävät, pellolla ruokailevat jänikset ja muuan yksinäinen kurki. Kaikki on niin raikkaan vihreää ja kaunista! Eikä palella yhtään!

Hyvää viikonloppua! Palaan jossakin vaiheessa, jos jään henkiin. Lomakin häämöttää viikon päässä :)