torstai 23. toukokuuta 2013

Ei kuulu pojalle hyvää, eipä!


Maanantaiaamuna alkoi oksentelu. Ruoka ei maittanut vielä tiistainakaan. Kysymys on birmapojastamme.Ananasmehua, parafiiniöljyä, kissan mallasta. Tuloksetta. Keskiviikkoaamuna sain tingattua alkuiltaan ylimääräiseksi potilaaksi eläinlääkäriasemalle.
Lääkäri tutki vatsaa, otti röntgenkuvan ja huh huh! Suolistossa tukos joka oli aihettanut valtaisan kaasukuplan venyttäen pätkän suolta äärimmilleen ja aiheuttaen painetta mahalaukkuun. Edessä oli kiireinen leikkaus. Lääkäri epäili, että seuraavana aamuna voisi olla jo liian myöhäistä. Suolen verenkierto oli jo häiriintymässä.

Eihän siinä muu auttanut sitten!


Tässä ollaan jo kotona eilen illalla, edelleen tillin tallin. Pikkulikka tutkii, miksi kaveri ei liiku eikä leiki!


Tässä tuuttipää jo hereillä. Nyt vaan pitäisi keksiä, millä saisi ruuan maittamaan. Sunnuntaina on viimeksi syöty (ja siis oksennettu), juotavaa onneksi menee. Eläinlääkäriasemalta lähti mukaan erikoisruokaa leikkauspotilaalle. Taitaa olla liian erikoista? Yritetään taas kohta teelusikallinen kerrallaan.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kissan kesämatka ja muita kuulumisia

Sillä kesähän nyt on. Lämpötila ulkona keikkunut yli 20 celsiuksessa vielä näin iltauutisten aikaankin. Säätiedotus lupasi sadetta ja ukkosta, mutta se taisi mennä jonnekin muualle! Täällä on paistetta piisannut.

Jodlaava lainalapsemme eli itämainen kissatyttömme reissasi torstaina tapaamaan mahdollisten tulevien pentujensa isäehdokasta palaten kotiin tänään. Taksikuskeina toimivat kisun omistajat, meillähän neiti on "kasvattilapsena", kaksi muuta kattia ihan virallisesti adoptoitu. Eipä tainnut neiti suvaita valittua sulhasta ainakaan siinä määrin, että kesäpentuja olisi piipittämässä.
Birmapoika täällä kotona etsi kaveriaan levottomana, mutta mummukissa nautti silminnähden hiljaisuudesta. Itämaisen neidin kiimakonsertit ovat hmm... varsin äänekkäitä. Kiihkeimpiä aarioita kuultiin tietenkin öisin.

Taisi neidillä olla aika stressaava matka. Kotiin palattuaan tarkisti pikaisesti, että kaikki oli ennallaan ja sitten piiloon nukkumaan.


Nojatuolin suojakangas (birmapoika keventää turkkiaan urakalla) toimii hyvin näkösuojana!

Tyhjensin sitten kuljetuskoppaa ja huomasin, että solumuovin pureskelussa on edetty astetta pitemmmälle. Sitä on tosiaan syöty!!! Samoin päällisfleecestä on kadonnut huomattava pala. Voi EI!
Peukut pystyyn. JOS palat on oikeasti syöty, toivon, että ne olisivat niin pieninä muruina, että poistuvat normaalia reittiä. Tarkkailemme siis kisusen toimia huolella!



Enpä olisi uskonut tätä mahdolliseksi, vaikka kaikki pahvilaatikot, retkipatjat ym. mukaan lukien vesijuoksuvyöni ovat saaneet merkinnän naskalihampailla. Mitään ei tähän mennessä ole oikeasti SYÖTY!

Me ihmiset sen sijaan söimme jotakin aika herkullista kahvin kyytipoikana.
Omenapiirakkaa siskon (kiitos!) lahjoittamasta omenahillosta. Omenahillo oli joitakin vuosia sitten varsinainen kirosana, sillä sitä riitti kiitos äitini puutarhan runsassatoisten omenapuiden. Nyt ei omenapuutarhaa ole ja hillokin taas maistuu/maistuisi!

Murotaikinapohjalle hilloa (ripaus perunajauhoja, sillä aika notkeaa oli hillo), kanneksi vatkasin kaksi kananmunaa, ½ dl sokeria, rkl vehnäjauhoja, joihin oli sekoitettu ripaus leivinjauhetta sekä vajaa 100g manteleita jauhettuna (kiitos ja ylistys Bamixille, joka teki "raskaimman" jauhantatyön). Puoleksi tunniksi 200 asteiseen uuniin ja...


Puolet tuli syödyksi ennenkuin ehdin valokuvausvehkeitä esille ottaa! Nam!!!

Kaverina muhkeaa tummapaahtoista kahvia! Vanhemman lapseni huushollissa on kauan juotu tummapaahtoista kahvia. Maistoinpa sitten minäkin ja hyväähän se on, täytyy myöntää. Ja niin jäin koukkuun! Tummaa ja pehmeän makuista. Aivan toista kuin työkaverin keittämä musta ja kitkeränmakuinen "peruskahvi" (jolloin kuppiin on aiheellista livauttaa vedenkeittimestä tilkka kirkasta sekaan). Tummapaahto on ilkeän hintaista vaan  normijuhlamokkaan verrattuna. Vielä ei kuitenkaan konkurssi uhkaa ainakaan kahvin juonnin takia.

Mukavaa kesäviikkoa!


maanantai 6. toukokuuta 2013

Tänään se alkoi

Lämpötila kohosi jo kohtuullisiin lukemiin, yli viiteentoista asteeseen (mittarista riippuen 2-3astetta enemmän). Aurinko paistoi ja etelän suunnalta kävi kohtuullinen tuuli riepotellen työmatkapyöräilijää. Eilen oli jo lupaus kesästä, joskin sää vaihtelevaisempi, sadetta ja poutaa vaihdellen. Jäät lienevät lähteneen jo lähijärveltä. Vappuna oli vielä tummanharmaa jääpeite osin paikollaan. Kuikka oli jo palannut ja huuteli jossakin sulan alueella.



Viikonloppuna kukassa olivat ainakin sini- ja valkovuokot sekä kuvan näsiät.


Ulkona saattoi jo pihahommien lomassa juoda mukillisen kahvia ja nauttia suklaisen cookien.



Seuraavalla ohjeella tulee hyviä!

200g voita (tai margariinikin käy)
2 dl fariinisokeria
1,5 dl sokeria
2 munaa
170 g tummaa suklaata (laitoin ihan fasua)
3,5 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
yhden sitruunan kuori raastettuna
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokerit. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Pilko suklaa veitsellä pieniksi kuutioiksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siihen sitruunan kuori ja suklaarouhe. Yhdistä kuiva-aineet vaahtoon. Nosta seoksesta lusikalla leivinpaperille kokkareita melko kauas toisistaan. Ne leviävät paistettaessa litteiksi. Paista 200 asteessa n. 15 min. Nauti!!!