sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Käsitöitä ja vähän kissojakin


Pipon lanka löytyi lankakorista. En luullut sitä enää olleen jäljellä. Neuloin tästä kaulahuivin joskus aikaisemmin viime talvena. Tämän pipon aloitin neljällä silmukalla päälaelta. Lisäsin sitten viisi silmukkaa joka toinen kerros ja lopuksi kaksinkertainen resori reunaan. Pakkasta on riittänyt viikonlopun ajan, joten eiköhän tälle löydy käyttöä. Kuvassa väri on kummallinen, oikea sävy on heleämpi - oikein kaunis!


Pakkasen vuoksi sain vihdoin ommeltua kissankoppaan fleecepäällisen. Kankaanhan ostin jo lämpimien kelien aikaan. Aika tyttömäinen, eikö?


Luukun suojana on kernillä vuorattu läppä. Ei pääse tuuli sisälle sitäkään kautta. Pohjalle päällystin jumppapatjan palan samalla fleecellä. Edelliseen alustaan = tyynyyn oli pikkuinen kaivanut päänsä kokoisen reiän!
Tämän alustan pentunen kantoi nopeasti laatikosta pois ja yritti tietenkin testata kynsiään ja hampaitaan siihenkin!

Kantokopan nostin lattialle, suihkutin Feliwayta sisälle ajatuksena pikkuisen mahdollisuus tutustua kuljetusvälineeseen. Keskiviikkona pitäisi ottaa käyttöön lääkärissäkäyntiä varten. Verikokeisiin menossa, ei onneksi minkään sairauden vuoksi kuitenkaan. Kop kop!!! Terveinä ovat kisut pysyneet. Naudan, kalan ja viljojen poisto ruokavaliosta on tainnut olla oikea ratkaisu.
Kopan ollessa lattialla, näin sen yllättäen lähtevän liikkeelle ja vaeltavan pitkin olohuoneen mattoa, kaatuvan kyljelleen ja luukun keikahtavan kiinni! Pikkuinen oli koiramaiseen tapaansa raahannut sitä pitkin lattiaa ja lopuksi lukinnut itsensä sinne sisälle. Taitava tyttö!


Välillä rauhoitutaan katsomalla luonto-ohjelmia. Tänään oli vuorossa kalastavat linnut, eilen kilpikonnat.





Silloin kun kissat eivät nuku, katso telkkaria, nuku, syö, nuku, käy vessassa, nuku... ne katselevat ikkunoista ulos luonnon luonto-ohjelmia. Oravia, tinttejä, fasaaneita, varpusia... ja tökkivät nenällään ikkunaruutua. Olohuoneen ikkuna oli täynnä kissan nenän kuvia ja lauantaina oli sopiva hetki pesaista jäljet pois.
Tuota noin.... oli siinä ikkunassa näköjään jotakin muutakin!

Ehtaa nokea! Terveisin joulu ja kynttilät!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Tammikuinen lauantai ja vähän sunnuntaitakin

Imuroituani lauantaiaamuna soffan, tempaisin istuintyynyjen päälliset irti.
Niissä on kätevät vetoketjut, mutta kangas EI ole vesipestävää. Siispä tungin ne pesukoneeseen kolmenkympin hienopesuun. Eikös se sitä juuri tarkoita? Vähän Vanishia perään. Lähtee kissojen mahdolliset sotkut.
Pesun aikana pyöräytin vanulevyä tyynyjen päällipuolelle  ja kiepautin vielä kuitukangasta päälle. Kontaktiliimalla kiinni ja kuitukangas  lisäksi muutamalla pistolla ommellen. Istuintyynyjen pinta oli muuttunut kummallisen möykkyiseksi. Syynä oli alkuperäisen vanun "rullautuminen" pieniksi juomuiksi paksun superlonlevyn päällä.
Muuten, sohvan alta löytyi 12 leluhiirtä. En hämmästynyt. Pikkuinen ilahtui silminnähden.


Assistentti keskipisteenä hidastamassa työtä. Tietysti.


Vanua ja kangasta oli niin sanotusti juri ja juuri riittävästi
 Koneen lingottua päälliskankaat kiskoin ne kosteana tyynyjen päälle ja laitoin kylppäriin lämpimään kuivumaan. Ihan hyvät tuli! Kuivana tuskin olisin saanut niitä paikalleen. Istuintyynyn pohjana on puuvillakangas joka (lievästi sanottuna) kutistui!


Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Kissat luulevat varmaan, että sohva on niitä varten. Paitsi, että siinä on niistä lähes aina joku nukkumassa, siihen on terotettu kynnetkin erinäisiä kertoja. Irtolangat olen ajellut nypynpoistajalla, joten ehkä jo piankin on odotettavissa nahan luonti eli kangas vaan yksinkertaisesti putoaa pois.... Mulla ON jo varasuunnitelma!


Lauantai oli muuten kaunis päivä!


Aurinko paistoi ja puut olivat kauniisti kuurassa. Kuvassa näkyy siis aurinkoisuus! Kuurat jäi kuvaamatta, kun puhelimesta loppui tämän kuvan jälkeen akku! 
Iltapäivän kävelylenkillä kuvattua.














Sunnuntaina sisko houkutteli hiihtämään uusille urille. Parin kilometrin päässä on kaupungin kunnossapitämä latu, jota ei vaan ole tullut koskaan käytyä kokeilemassa. Mainio peltolenkki olikin. Ja luonto ympärillä uskomattoman kaunista! Valkoinen hanki, kuuraiset puut!
Harmi, ettei tuonne ole yhdyslatua  kotiovelta, kuten noille tutummille urille. Kokeilimme kuitenkin kotiinpäin tulessa lähes umpihankihiihtoa yli läheisen pellon. Sikäli lähes, että joku yksinäinen hiihtäjä oli umpihankihiihtänyt ennen meitä.  Se pelto loppuikin sitten oikein kunnon ojaan! Lennätimme sukset ojan yli ja rämmimme itse ojan kautta toiselle puolelle. Siellä olikin jäljistä päätellen seutukunnan koirien julkinen vessa. Kiitos pakkasen, ei tarvinnut kuitenkaan pestä suksia reissun päätteeksi.





Mukavaa alkavaa viikkoa! Hiihtämisiin!


tiistai 8. tammikuuta 2013

"Välityö"

Maanantai-illan käsityö. Lankana joku ikivanha Kisa-lanka. Se kaapelikierteinen, napakka, paksu villalanka, jota ei millään saa nukkaantumaan. Lanka on jäänyt tähteeksi tai purettu jostakin työstä aikaa sitten, en edes muista mistä. Valkoisesta vastaavasta tein joskus 80-luvun alussa Aran -saarelaistyylisen mahtavan lämpimän villapaidan. Eipä taida vastaavaa lankaa enää löytyä mistään!

Epäselvä kuva nokialaisella aamuhämärässä.





Pipo syntyi muistikuvan perusteella "omasta päästä". Ohjeena oli muistikuva työpaikan pöydällä olleesta Dermosil-esitteestä. Ei ihan yksyhteen, joten plagioinnistakaan ei ole kyse.
Oli ihan kiva pitää päässä pihalla lumisateessa. Loppulangasta väkerrän nyt kaulaliinaa. Edelleen kutosen puikoilla.
Edellisessä postauksessa mainittu käsityö ei etene. Tästä lähtien taidan kutoa vain sellaisia töitä, joita EI TARVITSE OMMELLA KASAAN. Siis paidat pyöröpuikoilla, hihat raglankavennuksella ilman saumoja.
Nyt puikot viuhtoen Downton Abbeylle  hyvästejä jättämään, toistaiseksi .




maanantai 7. tammikuuta 2013

Korvaava kuva


Kaverukset nukkuvat sulassa sovussa. Tämä on korvaava kuva, alunperin oli tarkoitus laittaa kuva valmistuneesta neuletyöstä. Se vaan ei valmistunutkaan. Historia toistaa itseään. Purin langoiksi. valmistuu myöhemmin.....

Mukavaa alkanutta talvista viikkoa kaikille. Kävin eilen testaamassa, miten kovaa suksilla pääsee ladulla puolen kilometrin pituista jäistä alamäkeä. Aika kovaa. Ja nyt tiedän/tunnen, missä on häntäluu. Käytin sitä jarrutukseen nimittäin.

tiistai 1. tammikuuta 2013









Vertailun vuoksi sama polku n. 200 m:n matkalta vuoden vaihtuessa luvuiksi 2012 ja 2011. Joulukuun puolella olisi näyttänyt lähes samalta kuin kaksi vuotta sitten, ehkä lunta vielä hiukan enemmän. Tänään on sataa ropissut koko päivän. Toivottavasti ei huomenna näytä viime vuodelta!! Viime talveen on ainakin yksi asia voiton puolella. Olen hiihtänyt jo 100% enemmän kuin koko edellistalvena  - kahtena päivänä lenkin! Toivottavasti tämä talvi on edellistä parempi eli kissat terveinä ja flunssat ja poskiontelotulehdukset saisivat kiertää kaukaa mummulan!

       


Oikein mukavaa alkanutta vuotta kaikille lukijoille, niin tutuille kuin satunnaisillekin vierailijoille! Kiitokset myös saamistani  mukavista kommenteista.