tiistai 30. lokakuuta 2012

Kipposia kupposia

Olipa kerran... alkaa myös satu hiiri kissalla räätälinä. Miten se nyt tulikin mieleen?



Vuosikymmenten ajan kotikutsuilla myytävän tuotesarjan muovikipon takuu. No juu. Lähes suora lainaus firman omasta materiaalista:

Laatutakuu ja varaosapalvelu
***tuotteen laatutakuu on sitoumus ja sillä varmistamme että kaikki tuotteet täyttävät korkeat laatuvaatimuksemme.
Kaikki  tuotteet toimitetaan takuulla valmistus- ja materiaalivirheitä vastaan.  Laatutakuu ei kata tuotteita, jotka osoittavat normaaleja kulumisen merkkejä, joita on käytetty väärin, ja joissa ei ole valmistus- tai materiaalivirheitä. 
Jos olet kadottanut kannen, tai jonkun muun tuotteesi osan, tai joku tuotteistasi on vahingoittunut esim. jouduttuaan kosketuksiin avotulen, kuuman keittolevyn, kuuman rasvan tai terävien esineiden kanssa, voit melkein aina ostaa uuden varaosan saatavissa olevissa väreissä ottamalla yhteyttä konsulenttiisi.

Näinhän sitten kävi, että vuosia sitten hankitun parilitraisen kulhon kansi napsahti halki. Toimitin kannen saamieni ohjeiden mukaisesti tuote-esittelijälle. Monen viikon kuluttua hän sitten soitteli ja pyysi toimittamaan myös kanteen kuuluvan kulhon, jotta kuulemma tiedetään, millaisen kulhon kannesta on kysymys!Toimitin siis hänelle myös tämän täysin ehjän ja siistin kulhon odottaen siihen uutta kantta.
Kylläpä olikin yllätys melkoinen, kun minulle yllättäen viime viikolla tarjottiin noin 16 euron edestä ko. firman jotakin tuotetta, koska haljennutta kantta ei voitu korvata ja se kulhoineen oli kuulemma hävitetty!! Siis täh!!! Tuolla summalla ei tuoteluettelosta saanut paistinlastaa kummempaa. Aika kätevää! Heille. Ehjä, siisti kulho hävitykseen ja "lämmintä kättä" tilalle. Missä vaiheessa tuon kulhon omistussuhde siirtyi minulta myyjälle? Ilmoitettiin vain, että kulho on hävitetty, koska siihen ei enää saada kantta. Aika metkaa. Voisinhan viedä vaikka suutarille kengät uusia korkolappuja varten. Tällä ei olisikaan sopivia, joten hän hävittäisi kenkäni ja tarjoaisi  vyön tilalle.

Otinpa yhteyttä sitten maahantuojan edustajaan. Nyt sieltä on tulossa jokin pakasterasia. Katsotaan. Jos asian käsittely etenee entisellä vauhdilla, odottelen, jokohan jouluksi tulee jotakin perille? Olisipa somaa tarjota pikkujoulusalaatit suoraan pakasterasiasta!
Olen lähinnä raivoissani enkä aivan varmasti hanki tuosta firmasta enää yhtään mitään, ikinä!


Kun tästä vähän tokenen, kerron taloyhtiömme oviremontista eli kuinka sitä EI PIDÄ tehdä (tekijänä tunnettu kotimainen tehdas/aliurakoitsija).  Urakka seisoo, kun on toimitettu ja osin asennettukin jo sitä mitä ei tilattu!!!!

lauantai 27. lokakuuta 2012

Talvista kesäajan päättymistä ja hyvää kansainvälistä Nallepäivää!

No niin. Nyt on talvitassut autoissa, kiitos siskon miehen & pojan!
Eilen aamulla herätessäni ennen aamuviittä, oli ulkona pikku pakkanen ja maa hitusen kuurassa. Hyvä, ei vielä lunta, ajattelin optimistisesti tulevaa parinkympin työmatkaa kesärenkaisine autoineni. Olin kuitenkin varautunut käyttämään matkaan tavallista pitemmän ajan. Varmuuden vuoksi. Tavallista pitempi ja hitaampi matkasta tulikin, sillä puoli kuuden aikaan lunta tuli taivaan täydeltä. Ei auttanut kuin rohkaista mielensä ja lähteä matkaan.
R a u h a l l i s e s t i  eteenpäin vaan. Onneksi ei kovin moni muu ollut vielä liikkeellä. Tai en ainakaan nähnyt, sillä matka taittui kuin valoverhojen sisällä ajaen. Pitkät päällä edessä oli valkoinen, alati liikkuva harsoseinä ja lyhyillä valoilla näki muutaman metrin eteensä. Hirviä? Peuroja? Luojan kiitos, ei osunnut reitilleni.
Pääsin perille huippunopeuden ollessa jotain neljän - viidenkympin välillä. Parinkymmenen minuutin työmatkaan kului aikaa reippaat neljäkymmentä minuuttia. Tuntia myöhemmin oli risteykset kuulemma jo kiillotettu vaarallisen liukkaiksi. Ehkä siis onni tuo tavallista varhaisempi työvuoro. Töistä lähtiessäni olivatkin jo suolakuskit suorittaneet syksyn ensimmäisen levityksen ja siellä, missä ei suolattua, oli hiekoitettu. Kiitos tien kunnossapitäjille!

Kisut pyysivät pihalle tänään aamulla. Ei auttanut, vaikka yritin vakuuttaa, että kylmä on. Pakkasta mittarissa noin -11. Niin vain hipsutteli nuorimmainenkin pupuhaalarissaan paksukarvaisten kavereiden perässä terassille ravistellen äkäisesti jalkojaan. Taisi vähän jalkapohjia paleltaa. Birmapojalla on kivat talvitöppöset. Pitkät karvatupsut polkuanturoiden välissä. Ja mummuhan on muuten äärimmäisen tiheäturkkista lajia. Kovin pitkä ei ulkoilusessio ollut. Mukavampaa taitaa olla tinttien ja fasaanien seuraaminen ikkunan takaa.

Pihavalojakin olisi kiva viritellä, mutta taitaa olla viisainta odottaa tovi. Talossamme on alkamassa ovien vaihto, eikä liene viisasta viritellä ylimääräisiä johtoja ovenpielen pistokkeista. Katkovat ne remppamiehet ne kuitenkin. Jos nyt tulevat maanantaina. Näin ilmoitettiin lapulla torstaina, kun alunperin piti tulla jo kuluneen viikon tiistaina. Höh!

Ompelin pitkästä aikaa uuden nallen kansainvälisen nallepäivän kunniaksi, joka on siis tänään! Onnea 110- vuotiaalle nallelle! Kuva tulee myöhemmin.

Löysin vanhan s-postiviestin. Olkaa hyvä, tässä on totuus!



SUKLAATA SAA SYÖDÄ!!!

Tässä tietoa suklaasta.
Suklaa tehdään kaakaopuun pavuista. Papu on
vihannes. Sokeri tehdään sokeriruosta tai
sokerijuurikkaasta. Kumpikin on kasvi ja kuuluu
vihannesten alaluokkaan. Siispä suklaa on vihannes!
Suklaalevyt sisältävät maitoa eli ne ovat
maitotuotteita - siis terveellisiä. Kaikki
suklaapäällysteiset rusinat, kirsikat, banaanit
yms. ovat hedelmiä, joten niitä voi syödä niin
paljon kuin haluaa...
Englanniksi "stressed" väärinpäin on "desserts",
joten jälkiruoat ovat stressin vasta-aine.
Esitä tämä neljälle naiselle ja laihdut 2 kg.
Esitä tämä kaikille suklaa-amatööreille
(epäillyillekin), jotka tunnet, niin laihdut 5 kg.
Jos hävität tämän viestin, lihot heti 10 kg!


Hyvää viikonloppua! Ja muistakaa siirtää kelloja! Nyt kipin kapin R-kioskille!!!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Viikon "lapset"


Poika (tässä piirrettynä kauan, kauan sitten)

                                                                                    hankki kameraansa uuden objektiivin.


 Pitihän sitä kokeilla. Karvalapsiin.

Naurattaako mummua nuorison touhut?

Poikakisu rentoutuu soffalla

ja tyttö hellalla uunia lämmitettäessä.
   



 ja kuvaamalla sitä sun tätä...



Valoa pöydällä

ja pöydän yllä

toinenkin poika kauan kauan sitten

eli olohuoneessa täältä sinnepäin  ja...





sieltä tännepäin. Kaktukset kasvattivat mahtavat kukkanuput pihalla. Nyt kukkii :)

lauantai 6. lokakuuta 2012

Erämaatunnelmissa

Lauantaiaamun eväsretki parin kilometrin päähän torilta.  Paikkakunnalla, jossa asuin elämäni ensimmäiset kaksikymmentä vuotta. Ei tuohon aikaan luontomatkailu tullut tutuksi, sillä tosiaankin polkuja pitkin vajaan parin (ja linnuntietä yhden) kilometrin päässä näyttäytyi pieni järvi lähes asumattomine rantoineen. Siellä en koskaan siihen aikaan tullut käyneeksi. Tänään taisin käydä kolmatta kertaa koko elämässäni ja nämä kaikki viimeisen parin vuoden sisällä.


 Matkalla oli harju, jossa kasvoi mm. kolmea erilaista katajaa

ja syksyn keltainen koivu.


Harjun takana pilkotti se järvi. Muodoltaan lähes pyöreä.








Uskomaton rauha ja lähes äänetön ympäristö. Pari vanhempaa lintubongarisetää pistäytyi samalla rannalla. Vedessä kauempana jokunen alli (kiitos lintumiehelle, joka näytti lähikuvan kamerastaan, jossa oli puolen metrin objektiivi!), telkkiä, pari kalalokkia, neljä joutsenta sekä jokunen parvi tunnistamattomia lintuja. Lintumies näki hanhiparvenkin lentävän metsän yllä. Minä en.

Veden ylle taipuneessa tuomessa punaista mehua vuotava marja ja jokin pieni siivekäs vierailija.

Pehmeä sammal peitti kuusten juuria. Kuusikossa lennähti näkyville närhi huudellen jotakin. En ymmärtänyt viestiään :)
 Ehkä senkin mielestä oli

kaunis päivä ja hyvä retkisää!  Huomenna kenties taas sataa, tänään sai nauttia syksystä parhaimmillaan. Kiitos siskolle seurasta! Ja pullasta.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Tomaatteja osa 2

Tässä on kilo tomaatteja keitettynä noin 10 minuuttia litrassa vettä, johon on lisätty ruokalusikallinen suolaa.
Yritin sitten saada niistä kuoret irti. Eipä lähteneetkään kuten punastuneista tomaateista. Kuoret krakeloituivat ja olivatkin tosi tiukasti kiinni edelleen!!! Kuorimaveitsellä lähti, vähän turhan paksusti.

Mausteliemeen 5 dl vettä, 2,5 dl etikkaa, 3 dl sokeria, teelusikallinen kokonaisia neilikoita (siis mauste - ei kukkia), kanelitanko ja ruokalusikallinen kolmen pippurin sekoitusta. Odottelevat jääkaapissa nyt "kypsymistään" viikon verran.
Raakoja tomaatteja on edelleen nelisen kiloa :)